Ja työt jatkuvat. Kaikkea jännää sitä maan alta löytyykin. Ensimmäinen ihmettelyn kohde oli käsittämätön betoniboksi maan alla. Ensin mietin, että mikähän viktoriaanisen ajan vampyyrisargofagi täältä löytyikään, mutta laatikko osoittautui sitten niinkin maalliseksi kuin 50-luvun sakokaivoksi, joka oli täytetty maalla. Höh, mielikuvitus lähti jo lentoon.
No kaivuuta jatkettiin ja maasta alkoi ilmaantumaan 1-1.5 metriä pitkiä betonipaaluja. Näitä löytyi pystysuunnassa noin 10 kappaletta. Ihmeteltiin kaivinkonekuskin kanssa, että nämä on tosi vanhoja paalutuksia talolle. Sinänsä mielenkiintoista, koska talomme vanhin osa on rakennettu vuonna 1949 ja silloin paikalla ei ilmeisesti ollut mitään tölliä. Pitääkin katsoa, löytyisikö jostain Järvenpään historiasta lisätietoa. Betonipaaluja ei nyt luulisi olleen hirveän kauan maisemissa. Mikähän talo siinä on ollut ja mitähän sille on tapahtunut?? Kiehtovaa.
No, ihan kaikki jutut eivät olleet niin kiehtovia. Huomattiin, että rakennesuunnittelijan piirrustukset kaivuusyvyyksistä tosiaan heittivät. Vanhan osan antura ei ollutkaan niin syvällä kun oli oletettu. Piti kutsua paikalle vastaava mestari ja pidettiin työmaapalaveria, että mitäs nyt. Todettiin, että lähemmäs taloa ei uskalleta mennä, ettei koko torppa lähde liikkeelle. Kurja juttu oli se, että tehokasta työaikaa tuhraantui tähän nyt sitten pari tuntia. Nyt emme saakaan toivomaamme matalaa kellaria varastotilaksi, koska uutta anturaa ei voida tuoda niin syvälle kuin suunnittelimme.
No, jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin. Siinä monttua pällistellessä ja salaojia ja perusvesikaivon paikkoja miettiessä keksittiin, että vanhan kellarin uppokaivonhan voisimelkein samalla vaivalla kytkeä uuteen salaojavesijärjestelmään. Tällä saataisiin varmuus siitä, että ei oltaisiin kellarissa enää uppopumpun varassa.
Ajatuksen innoittamana, ei muuta kuin lapio kouraan ja suunta kohti kellaria. Tarkoituksena kaivaa kellarista sokkelin ali ulkopuolelle ja ujuttaa salaojaputki sieltä. No into muuttui hieksi, kun savea kaivoi. Samalla keksin, että mitä sitä lapiota käyttää tuohon. Silmiin pisti ikivanha tylsä jääkaira ja eikun veivaten.
Valitettavasti paikallinen rankkasade keskeytti hommat. Pumppu kaivantoon ja huomenna jatketaan....