Ihanan stressinpoisto-värityskirjan tultua taloon piti tietenkin saada uudet värikynät.
Pohdin pitkään, mistä uusia puuvärejä kannattaisi ylipäätään lähteä etsimään. Halpisvärit eivät tulleet kysymykseenkään, enkä oikein kehdannut mennä taidetarvikekauppaankaan värejä hakemaan. Entä jos myyjä tulisi kysymään, minkälaisia värejä etsin. Ööö sellaisia, millä voi värittää värityskirjaa?
Sopivan neutraali paikka puuvärien ostolle oli lopulta Akateeminen kirjakauppa.
Seuraavaksi ongelmaksi osoittautui värien hinta: montako kymppiä ihminen voi pulittaa värikynistä, joilla on tarkoitus värittää värityskirjaa? Faber-Castellin 120 värikynän setti tietenkin houkutteli, mutta sata euroa puuväreistä oli jo vähän liikaa.
Lopulta päädyin Derwentin akvarellipuuväreihin. Näissä oli paras värivalikoima hintaan nähden. Ja kukapa tietää, jos vaikka innostuisi maalailemaan joku päivä?
Ja olipa muuten hyvä, etten pistänyt paria kymppiä enempää puuvärihin. Tuolla ne nyt ovat lojuneet laatikossa jo useamman viikon. Jotenkin tuntuu, että on vaikea löytää tästä kiireisestä elämästä värittämisen mentävää rakoa, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin.
Täytyy ehkä jättää värityskirja oikein näkyvälle paikalle, jos vaikka vahingossa tulisi siihen tartuttua. Tai viedä se työhuoneelle niitä hetkiä varten, kun luovuus on tipotiessään. Siinä piilee vain se vaara, että työpäivistä tuleekin värityspäiviä!
