Nyt kun päästiin tähän leikkimökki-piilopaikka -aiheeseen, niin muistatteko vielä majan, jonka tein tytölle pari vuotta sitten? Oltuaan kaksi vuotta parvekkeella, sen puuosat ja ruuvaukset olivat menneet hieman vinksin vonksin ja maja muistutti useimmiten Pisan kaltevaa tornia.
Siispä luettuani Bambula-blogin hienosta leikkiteltasta, kiersin rautakaupan kautta ja uudistin majan rakenteen Bambulan nerokkaan mallin mukaan. Samalla kankaan sai pestyä, mikä tulikin tarpeeseen pölyn ja siitenpölyn jäljiltä. Päätypuiksi ostin mäntyistä peitelistaa ja rimoiksi 15mm pyörölistaa. Mittaaminen, reiät poralla ja valmista tuli.
Reikä+tukipuu -yhdistelmä tuntuu todella tukevalta ja maja on helppo laittaa kasaan tarvittaessa. Alareunan tukipuita en Bambulan mallista poiketen laittanut, sillä alaosan kangas estää tukipuita levähtämästä auki.
Näin saatiin taas pari vuotta lisäaikaa majalle. Toistaiseksi maja on sijainnut sisätiloissa ja sinne vetäydytään laittamaan unipupu unille, katsomaan Padilta Ryhmä Hau:ta tai laulamaan Frööbelin palikoiden klassikkolauluja, kuten Autot vanhanaikaiset ja Huugi guugi.
Ja huudetaan monta kertaa päivässä isä tai äiti etsimään. Onko muita, joiden lapsilta piiloleikit menee vähän överiksi? Selkäni kun käännän niin toinen viuhahtaa verhon taakse tai nököttää pylly pystyssä jonkun tuolin tai pöydän alla. Niin hauskaa, mutta liika on liikaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille, lauantai näyttää jo aika lupaavalta!