Pari päivää edellisestä bloggauksesta taas vierähtänyt. Laajennusosiossa ei tänään tapahtunut mitään. Suomen suvi näköjään näyttää parhaita puoliaan ja tänään ei sateen vuoksi pystytty tekemään mitään. Hyvä sinänsä, koska märkää tavaraa ei kannata laittaa taloon sisälle homehtumaan. Mutta jotain etenemistä sentään...
Maanantaina kylässä kävi Texasin moottorisahamurhaaja. Lattian varaan rakennettiin väliaikaiset katon tukitelineet, jotta tuo taianomaisesti ilman kurkihirttä oleva katto ei tulisi niskaan, kun aletaan vanhoja ruotoja katkomaan. Kuvassa näkyy hienosti tuo kuja, jota pitkin huomenna jollain tavalla ujutetaan jäätävän kokoinen liimapuupalkki läpi talon. Tuon palkin päältä on sitten tarkoitus vetää ylös uudet kannattimet, jolla muutettu katto varmasti pysyy pystyssä.
Tuohon väkerrettiin liimapuusta pilari. Sen päälle laitetaan sitten se jämerä palkki. Aloin eilen illalla miettimään, että tuohon tulee about 10 cm tyhjää tilaa, nyt kun aion vetää sähköt välipohjan kautta. Taidanpa puhaltaa siihen 10 cm puukuitueristettä. Taas parannetaan energiatehokkuutta. Käytännössä tuo vanha -39 rakennettu osa on sitten eristetty nykyaikaisella tavalla, kuitenkin niin, että rakenteet hengittävät.
Illalla töistä kotiin tullessa olikin pihalla kukkulan kuningas. Nyt jatkuu sitten salaojien kaivuu.
Kukkulan kuningas oli tehnyt sitten töitä. Pihassa löytyi kaivantoja ympäriinsä. Sen verran voi tunnustaa, että ehkä tämä vaihe tuntuu aika raskaalta tällä hetkellä. Kämppä on päreinä, piha näyttää Mannerheimin linjalta juoksuhautoineen ja kesäisestä säästäkään ei ole mitään tietoa. Mutta sisulla painetaan eteenpäin. Lopussa kiitos kuitenkin seisoo, eikä vaimonkaan kanssa olla vielä riidelty :)
Huomenna on sitten odotettavissa seikkailuretkeä siitä, että kuinka pääsee kotiovesta sisään. Tietysti mietin tässä, että kauanko tuossa on ovi. Nimittäin olemme myös päättäneet, että vaihdamme sisäänkäynnin paikkaa. Sinänsä simppeli operaatio, mutta kun sen tekee, niin jee taas tulee purut alas. Eli, mun bestis kaatiksella taas pääsee punnitsemaan jätteen määrää.
Sieltä pilkottaa salaoja vuodelta 1955. Sinänsä yllättävää, että ne on oikeasti tehty. Yleensähän toiminta oli se, että piirrustuksissa vaadittiin salaojat, mutta ne jätettiin toteuttamatta kustannussyistä. Tässä töllissä on ollut pedantti rakennuttaja. Harmi homma sinänsä, että salaojat ovat edelleen toimintakunnossa talon ympärillä, mutta tukossa muualla. Kun tielaitos 1980 luvulla on pakkolunastanut tästä tontista varmaan 1500 neliötä ja rakentanut tietä ja kevyen liikenteenväylää, niin ovat ilmeisesti maansiirtotöillä katkaisseet salaojien poistolinjat ja sitä kautta ovat menneet tukkeeseen. No tuleepa nyt sitten korjattua.
Nyt kyllä vähän jännittää huominen. Klo 7 aamulla tulee sähkömies vetämään tiettyjä sähkölinjoja kylmäksi. Samaten vedetään palkki läpi talon ja upotetaan nykyisen rungon sisään tukipilareita. Toiveissa olisi, että salaojamontut on kaivettu ja osa jopa asennettu ja peitetty uudella maalla.