Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Rautia
Palataanpas täältä reissunpäältä hetkiseksi kotomaahan, ja juuri lähtöä edeltäviin tunnelmiin. Sain kutsun testata Rautian Remppareseptejä, eikä ollut probleemaa valita kohdetta kohennettavaksi. Laitoimme siis vielä viime metreillä ennen matkaa kuntoon yhden pienen remonttihommissa roikkumaan jääneen jutun. Rempparesepteihin liittyen on muuten vielä kiva kisakin menossa, siitä tuolla ihan alhaalla lisää!
Jo aikapäivää sitten valmistuneessa rempassamme maalasimme kaikki kasikytluvun sisustuksesta tutut mäntypaneelikatot yläkerrassa valkoisiksi. Paneeli kun oli ajan saatossa tummunut, ja synkensi ja madalsi avaraa tilaa kovasti.
Yläkerran WC:n katon ajattelimme tuolloin jättävämme kuitenkin puunväriseksi, sillä se toi puisen tason kanssa mukavasti lämpöä muuten aika viileänsävyiseen tilaan. Kuitenkin (etenkin ilman listoja, jotka odottivat pari vuotta kiinnistystään varastossa...) katto näytti kovasti keskeneräiseltä omaan silmääni sellaisenaan.
Suunnattiin siis alkukesäisenä keskiviikkona auton nokka kohti Malmin Rautiaa pienten apulaisten kanssa, jossa saatiin aivan erinomaista palvelua välineiden kanssa ja erihyviä vinkkejä. Niitähän ei paljoa sisäkattohommiin tarvita, mutta selvittii itseasiassa vielä vähemmällä, kuin kuviteltiinkaan.
Pensselitäti esittelee kehuttua ja valittua sutia: riittävän, vaan ei liian leveä, jotta koko paneelin saa maalattua kerralla, pehmeät ja sileät harjakset. Onneksi maali on vesiliukoista, tällä nimittäin tullaan maalaamaan vielä monen monta juttua.
Nopeasti löytyi kaikki paneelisen sisäkaton maalaukseen tarvittava, ja remonttiemme luotto-apuri kuljetti satsin määrätietoisin askelin kohti kassoja.
- kaksi sutia, kapea raoille ja leveä laudoille
- paneelikattomaali
- maalikaukalo
- maalarinpesu+rätti
- seinien suojamuovi
- lattian suojapaperi
- teipit
Maalausurakka aloitettiin vanhan pinnan pesulla. Olipa kätevä tuollainen maalarinpesu, jota ei tarvitse huuhdella, eli maalauspuuhiin pääsee nopsemmin, kun pinta on nopsasti kuiva ja valmis työstettäväksi.
Paneelikatto kannattaa maalata siis telan sijaan sudilla, niin selviää todennäköisesti sekä siistimmin että nopeammin, etenkin kun kyseessä oli tällainen noin puolentoista neliön kokoinen ala. Leveällä sudilla laudat, ja kapealla rakoset, ja sudilla maalaten kun peittoa tulee enemmän kuin telalla, selvitään tällaisesta urakasta yleensä kahdella maalikerroksella.
Suojaus on se tylsin homma, itse olisin niin kovin kärsimätön aina pääsemään itse asiaan, vaikka hyvin tiedän, kuinka tärkeä vaihe se on, esimerkiksi tuosta lattiamme ja toisen seinän luonnonkivilaatasta olisi aika ikävä käydä maaliroiskeita putsaamaan, sillä vaikka kivi on kova ja kestävä materiaali, on sen pinta herkkä kemiallisille aineille. Lattia peitettiin siis ohuella suojapahvilla, ja seinät suojattiin muovilla.
Loistava vinkki oli tuo tarrareunainen suojamuovi, joka ilmeisesti staattisella sähköllä vielä imaisee itsensä aika hyvin seinän pintaan kiinni. Ei enää kelmuuntuneita maalareita.
Mutta sittenpä päästiin hommiin. Mies muoviteltan sisään ja suti heilumaan. (Itsehän toimin tietysti työmaan valvojana ja vastaavana mestarina.)
Olemme maalanneet muut asunnon katot ensin pohjamaalilla, ja sitten muussa remontissa käyttämällämme maalilla. Voi juku, miten paljon aikaa olisi säästynyt, jos olisimme suosiolla valinneet paneelikattomaalin: pohjamaalia sen kanssa ei tarvita, vaan päästiin suoraan tositoimiin. Ja lopputuloskin oli jo ensimmäisen kerroksen jälkeen erittäin hyvä...
...kahdella maalikerroksella täydellisen peittävä.
Ta-daa! Tällainen kokonaisuus nykyään sitten on!
Ollaan tosi tyytyväisiä, kyllä kummasti näinkin pieni juttu raikastaa tilan ja yhtenäistää kokonaisuutta. Katon lisäksi uusittiin samaan syssyyn reistaillut lukkopesä, joten nyt voi rauhassa sulkeutua yksinäisyyteensä vailla pelkoa sinne jäämisestä.
Enpä olisi uskonut, että noin seitsämällä kympillä ja parin tunnin työllä tulee näin virkistävä muutos.
Sitten siihen kisaan! Rautialla on käynnissä Remppa tai Reissu-kisa, jossa voit ihan simppelisti arvaamalla voittaa joko 500 euron matkalahjakortin tai lahjakortin remppatarvikkeisiin. Mitäkö pitää arvata... Risteilyaluksen vaatima maalimäärä! Sehän minulta, vanhalta laivanvarustamolaiselta sujuisi tietysti ihan ulkomuistista ;)...not! Pääset tuonne kisaan tästä, mars, kivat palkinnot!
PS. Meidän soveltamamme rempparesepti sisäkaton maalaukseen löytyy täältä, ja sieltäpä löytyy myös monta muuta näppärää remppaohjetta, että jos kesälomalla iskee remontti-into, niin tuonne vaan!