Aina sitä oppii uutta, kun uutta tekee. Tänään, kun seurasin rakennustöitä sivusta, tajusin, että arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat ovat loistavia ammattilaisia, mutta vanhaa laajennettaessa eivät välttämättä kauhean käytännöllisiä. Kun laajennusta tekee, niin haastavin vaihe on vanhan ja uuden kytkeminen toisiinsa. Tätä jos miettii rintamamiestalossa, niin jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, olisin purkanut vesikalusteet tuosta alkuperäisestä osasta ("elintasosiipi") ja vetänyt sen maantasalle. Loppupeleissä aika vähän jäi jäljelle, ja nyt työtä hidastaa sitten tämän vanhan ja uuden kanssa askartelu....
Vanha katto on käytännössä purettu. Vanhat koolaukset ja pilarit purettu ja seuraavaksi lähti tuo kuvan vasemmassa reunassa näkyvä punainen päätykolmio. Eli kun laittaa hieman mitta suhteeseen, niin päivässä olisi vetänyt katepillarilla matalaksi, 2 päivää valumuotit ja valu. Sitten 3 päivää runko pystyyn. Siinä voi sitten laskeskella hyötysuhdetta säästetty materiaali vs. Käytetty aika. Aika samoihin menee erona vain se, että valmistumisaste olisi pidemmällä.
Vallihaudat on vihdoin peitetty ja pihakin on saanut raakapeitteen päällensä. Hieman muutimme pihan muotoa avarammaksi ja jotenkin ainakin omaan silmään tuntuu heti kivemmalta. Muutoin tälle puolelle ei ole remppa ulottunut. Kohta ulottuu. Yläkerrassa on vain yksi ikkuna ja yksi huone. Jossain vaiheessa sekin muuttuu. Käyttöullakko revitään kappaleiksi ja se yhdistettynä meidän nykyiseen makkariin, niin pilkotaan 2 makuuhuoneeksi pojille. Eli seinästä revitään ikkuna pois ja tukitaan se. Sitten tehdään kaksi ikkuna-aukkoa, joiden taakse tulee kaksi makuuhuonetta. Ah, sitä purun määrää taas.
Salaojat saatiin siis tehtyä ja takapihalle rakennettiin tällainen pumppaamo. Betoniversio tuli useamman sata euroa halvemmaksi, kuin Uponorin muovinen. Siellä on nyt pumppu sekä mekaaninen järjestelmä sille, että jos homma kusee, niin ei ainakaan vedet valu takaisin salaojiin. Vielä laitetaan tuonne häly varoittamaan mahdollisesta epäkuntoisesta laitteesta.
Tuli sitten samalla uusittua kellarinkin sähköt. Mentiin päivitettyyn 3-vaihe sähköön. Elikkä voimavirtaa löytyy jatkossa useammassa pisteessä kellarista. Jos tässä taas intoutuu hitsaamaan, niin ei pelkällä valovirralla tarvitse tyytyä räkimään.
Huomenna työmiehet asentaa katolle sitten kurkihirren. Aiemminkin maininnut näistä jäätävistä matskuista, joita nyky rakennemääräykset vaativat. Ihan oikeasti, toi katto kestää vaikka laskeutumisen helikopterilla. Puolimetrinen palkki......
Kävin katsastamassa maisemia tulevasta makuuhuoneestamme
Korkeanpaikankammostani huolimatta, en voinut vastustaa kiusausta. Oli pakko mönkiä yläilmoihin katsomaan, että missä mennään välipohjan yläpuolella. Kohta saadaan tähänkin katto pään päälle ja minäkin pääsen tehokkaammin mukaan laittamaan talon vaippaa paikoilleen ja lattioita.
Samalla kun rymysin rakenteissa, katse osui "uuden" osan yläpohjaan. Näköjään Hesareista päätellen rakennettu 1960. Samalla hyppysiini osui rekvisiittaa menneestä maailmasta. Eipä ole Oy Perla Ab olemassa ainakaan tuolla teollisuuden alalla. Myöskin Shellin tuotekehitys tehnyt aimo harppauksia eteenpäin. Noiden lisäksi löytyi hieno sienestyskori. Pitääkin käydä tutkimassa yläpohja hieman tarkemmin.