Sain Vammalan kirjapäiviltä tuliaisina kaksi kirjaa. Toisessa kirjassa on villejä virkkausohjeita ja toinen on Mia Öhrnin kirja "Macaronit, kuppikakut & kakkutikkarit sekä muut pikkumakeat". Nimestä varmaan voi päätellä, millaisia reseptejä kirja sisältää. Aiheelleen uskollisena kirja on pieni, nätti ja täynnä ihania pastellivärejä ja herkullisia kuvia.
Tiistai oli sitten tuomiopäivä, ja päätin kokeilla yhtä kirjan resepteistä. Olen ollut aina siinä uskossa, että macaroneja on pirullisen vaikea valmistaa ja ne vaativat onnistuakseen monen monta harjoituskertaa. No, en minäkään nyt ihan harjoittelematta mestari ollut.
Kirjassa oli todella hyvät ohjeet, taustaselvitystä ja myös kuvat työvaiheista. Yritin tehdä kaiken viimeisen päälle, jopa siivilöin mantelijauheeni ja tomusokerini neljästi kirjassa ohjeistetun kahden sijaan. En ole mikään huippukokki, joskus onnistun aivan säkenöivän hyvin mutta useimmiten tekeleeni ovat joko sitkeitä, pahan makuisia tai sitten ne eivät valmistu ollenkaan. Siispä macaronhaasteeseen tarttuessani pyrin tekemään kaiken niin tarkkaan kuin kirjassa vain ohjeistettiin. Se pyrkimys tosin tuomittiin tuhoon siinä vaiheessa kun huomasin, että paristojen vaihdosta huolimatta keittiövaa'assamme on vakava vika: se ei osaa oikein päättää, kuinka paljon sen päälle asetettu materia painaa. Heittoa voi olla kymmenisen grammaa. Kun otat kyseisen materian pois vaa'an päältä, vaa'an lukema on luultavasti noin -500 grammaa.
Tulin taistelussani loppujen lopuksi siihen tulokseen, että vatkasin taikinapohjan valkuaiset liian paksuksi, jäykäksi vaahdoksi - olisi pitänyt jättää notkeammaksi. (Käytin tölkistä saatavia valmiita valkuaisia, mahtava tuote kuitenkin!) Nestemäisen elintarvikevärinkin kanssa kävi jotain - se ei oikein sekoittunut taikinaani ja vaaleanpunainen muuttui uunissa hailakan persikanväriseksi, vaikka värin piti ymmärtääkseni kestää paistaminen. Mansikkavalkosuklaakreemi täytteenä oli täydellinen fiasko. Se oli pahaa, löysää, pahaa ja löysää.
Macaronit vaikuttivat jääneen vähän sitkeiksi eikä niihin oikein muodostunut kunnollista jalkaa, mutta! Jos macaronisi epäonnistuvat, jätä ne yöksi keittiön pöydälle häpeämään. Sillä saattaa olla ihmeellisiä vaikutuksia. Minun macaronini pehmenivät ja suutuntumasta tuli huomattavasti parempi. Tästä innostuneena tein niille uuden täytteen tummasta vadelmaleivontasuklaasta. Tällä täytteellä macaroneista tuli jopa tosi herkullisia...
... vaikka eivät ne vieläkään mitään kauneuskuningattaria olleet. Kevyet aknearvet ja hiukan ylenpalttinen täytteen määrä antoivat leivokseen oman vaikutelmansa, mutta tosiaan, ainakin niistä tuli maukkaita. Ei jäänyt toiseksi yöksi keittiön pöydälle enää montaa seisomaan.
Mitä tästä opimme? Jos jotain menee pieleen, nuku yön yli ja katso aamulla asiaa uusin silmin ja makunystyröin. Ja kun luulet siivilöineesi macaronjauheitasi tarpeeksi, siivilöi vielä kerran.
Vinkkejä ensi yritystä varten saa heitellä.