Päivä alkoi seesteisissä merkeissä. Vielä en vasaran varteen mennyt vaan päivä kului materiaalilaskelmissa ja materiaalikilpailutuksissa. Nyt tuli tehtyä tilaukset erikoiskovalle gyprocille, kasalle lautoja yms. Kohtuu hinta saatiin, vaikka kamalla alkoi olemaan jo kiirekin. Edelleen mennään Starkin tavaralla. Lähtökohtaisesti saamamme tarjoukset ovat olleet Starkilta merkittävästi edullisempia kuin muista rautakaupoista. Miten nuo pysyvät hengissä? No, tänä iltana vielä katsotaan nuo ikkunat, sekä haluamamme ranskalainen ovi terassille....
No, ei se nyt pelkästään paperihommissa päivä mennyt, vaan tuli taas yksi raksasäkki täytettyä. Se on käsittämätöntä, miten paljon skeidaa tämä laajennus tuottaa. Puujätteestä on helppoa päästä eroon, mutta tuo sekajäte. Tänäänkin tonnin verran loihdin säkkiin vanhaa Gyproc levyä, tiiliä ja laastia.
Työmaalla jatkettiin runkolevyjen kanssa. Kohta alkaa olemaan talo kokonaan tuulensuojassa. Harmillisesti vain olimme laskeneet hieman vajaaksi edellisen tilauksen, niin piti tilata Hunton levyä vielä lisää. Onneksi ei käy niinkuin edellisellä kerralla, jolloin tuli työmiehille rokulipäivä. Pystyvät onneksi jatkamaan räystäshommeleiden kanssa.
Siinä nousee sitten tuulensuojalevyt. Ihan kiva, kun kyllä tässä vaiheessa tuuli tuivertaa nurkissa. Uusiorakentamisessa tuolla ei liene haittaa, mutta jos on välipohja auki asuinosaan, niin kyllä takkaa näillä kesäkeleillä saa aikalailla luukuttaa.
Ai niin unohdin...en tiedä olinko aiemmin maininnut, mutta vanhan osan lattialämmitys oli sankarillisesti toteutettu käyttövettä käyttäen. Kun palailimme pieneltä lomareissultamme, huomasin, että penteleen pumppuhan vuosi vettä. Tänään laitettiin sitten väliaikainen käytetty pumppu rikkoutuneen tilalle, kun putkimieheltä sattui joutilas löytämään. Miksi otin väliaikaisen ja käytetyn...no, nykyäänhän ei saa käyttövettä edes kytkeä osaksi lattialämmitystä ja suoraan sanoen en kyllä ihmettele. Kuvittele tilannetta, että ajat 70 asteista vettä lattiaputkiin. Yritä siinä sitten säädellä sitä jotenkin sopivaksi. Käännät naksun plussalle ja sukat sulavat jalkoihisi kiinni. Käännät naksun miinukselle ja sulaneet sukkasi jäätyvät jalkoihisi. Täysin mahdotonta säätelyä. Nyt tämäkin 90 luvun innovaatio saatetaan hautaan, joten sopivaan aikaan pumppu tosiaan teilasi itsensä.
Tuulensuojalevyjen ja höyrysulun väliin laitettiin tollainen pieni rako, että ilma vaihtuu.
Kaikki kivasti tässä vaiheessa, kunnes alettiin katselemaan rakennepiirustuksia tarkemmin. Joskus aiemminkin valittanut näistä melko järeistä rakennesuunnitelmista. Alettiin kirvesmiehen kanssa oikeasti ihmettelemään näitä rakennesuunnitelmia. Pitäisi ajaa 8 kappaletta 12 metrisiä teräspilareita läpi vanhojen rakenteiden katosta kellarin betoniin. Syy tähän on se, että halusimme tehdä pienen lipan kattoprofiiliin ja suunnittelijamme oli sitten ottanut lähtökohdaksi, että vanha osa ei kanna siis yhtään mitään. Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 20 keur lisäkustannusta. No, ei muuta kuin DI vastaavan työnjohtaja paikalle ja katsomaan rakenteita. Todettiin, että alkuperäisestä suunnitelmasta voidaan poiketa, koska vanha rakenne kyllä kestää sen hyvin vahvistuksilla. Periaatteessa yksi 2x4 kestää kuormaa lähes 1000 kiloa ja kun niitä on rivissä 4 kpl ja lisäten vielä rakenteiden läpi ajettu puolimetrinen liimapuupalkki, niin kantoa löytyy melkein 10 000 kiloa. Eiköhän tuo lumikuormat kestä vaikka vanhat rakenteet olisivat tehty heliumista... Eli teräspilarit saa jäädä, palkit sisään ja kanto vahvistetuilla puupalkeilla ja kertopuulla. Säästöä tulee ja ei tarvitse 2 viikoksi muutta pois.
Ajattelin sitten mönkiä -58 rakennetun "uuden" osan yläpohjaan. Ensiksi minua tervehti lehtiartikkeli Kekkosesta. Convair muistaakseni oli Suomen ensimmäisiä suihkukoneita, joten pressa, suihkari ja aamiainen oli näköjään uutiskynnyksen ylittävä tapahtuma. Mitenhän Niinistön eväät tähän sopeutuu?
Löytöjä välipohjasta. Ilmeisesti naapureilta hommattuja lehtiä, mutta myös Arvo Saarisen itse tilaamia lehtiä. Arvo käsittääkseni oli talon alkuperäisiä omistajia ja rakentajia, jonka kuolinpesältä tämä talo on ostettu joskus 90 luvulla ja sittemmin laajasti saneerattu. Pitäisiköhän itse käydä jemmaamassa joku mun tilaama lehti tonne uudisrakennuksen rakenteisiin...ties vaikka 50 vuoden päästä joku käy siellä pällistelemässä ja löytää jotain muistoja tästä ajasta.
Tämä oli aika jännä juttu. Ne ketä rintamamiestaloista vähänkään tietää, että jännät löydöt eivät ole ennenkuulumattomia. Milloin on löytynyt jokun jemmarahoja, sotilaskiväärejä ja ikävä kyllä myös pelottavia granaatteja. Toistaiseksi omat löytöni ovat rajoittuneet sotilassaappaisiin. Joten, kun nostin kuvassa näkyvän pahvikasan ja näin allaolevan salaluukun alkoi taas minun mielikuvitukseni ottamaan kierroksia...
Salaluukku, se on siinä. Takana rikkauksia, aikakapseli tai vaikka Keijon tekohampaat....
Paskat. Helvetillisen pölystä johtuvan yskimisen jälkeen löytyi kasa villaa. Viellä aarre kimmelsi silmissä ja nostin villat ja sen alta löytyi höyrysulku ja lastenhuoneen kattopanelointi. Eli löytyi vanha tarkastusluukku kylmävintille ennenkuin yläkerta otettiin käyttöön joskus 60 luvulla.
Tälläinen päivä tällä kertaa. Ei aarretta, saatiin joitain asioita järkevöitettyä ja roskia kasaan. Parin päivän päästä pääsee tekemään lattioita, tekemään alapohjan kapilaarikaton ja askartelemaan Gyprocin kanssa soiroja vesikiertoista lattialämmitystä varten. Tällä kertaa laajennuksen lapasesta lähteminen pystyttiin rajaamaan. Sen verran tuli ylläriä, että purut vedän pois tuosta yläpohjasta kokonaan ja puhallan sinne uudet eristeet. No, energiatehokkuus paranee siitäkin.