Päätin, että haluan Turkuun mukaan järkkärin - sen verran tuosta kaupungista tykkään, että uskoisin kuvattavaa löytyvän. En kuitenkaan jaksa raahata junassa mukana sekä kameralaukkua että käsilaukkua, joten kamera tarvitsee jonkinlaisen suojan niin että uskallan kuljettaa sitä käsveskani uumenissa. Mitäpä tässä tilanteessa tekee virkkaukseen hurahtanut ihminen?
No virkkaa kameralle pussukan! Materiaalina käytin jämäkuteita, joten värimaailma ja ulkoasu muutenkaan ei ehkä ole aivan täydellisin. Vähän tällainen testikappale tämä muutenkin oli mutta ajanee asiansa. Jos pussukka osoittautuu käytössä miellyttäväksi, virkkaan ehkä uuden kivemman värisen ja muutenkin paremman.
Siinä vielä kamera uudessa kodissaan.
En ole vielä päättänyt, nappaanko järkkärin häihinkin mukaan. Siellä se saisi roikkua pussukassaan olalla ja lisäksi mukana pitäisi kai kanniskella pientä käsilaukkua. Toinen vaihtoehto olisi napata mukaan reissuun myös pokkari, jonka sitten sujauttaisi juhlalaukkuun, ja onhan vaihtoehtona totaalikamerattomuuskin häiden ajaksi. Häissä kuitenkin tunnen vain hääparin ja kaksi juhlavierasta itsemme lisäksi, joten ihmisiä en ainakaan kehtaisi hirveästi kuvailla. Toisaalta tunnelmakuvia saisi kai juuri järkkärillä napsittua parhaiten ja mainiota kuvausharjoitustakin tuollaisessa tilaisuudessa saisi. Hmm hmm, vaikeita valintoja.
Hip hei, vihdoinkin sumean taustan kuvaan huomasi saaneensa Paula, jonka sormilihakset tulevat äitiysloman jälkeen olemaan treenatummat kuin koskaan.