Elokuussa piti ommella kimono. Ompelin, toivoen saavani aikaan rennon monitoimivaatteen niin kuin Liisan huitula, mutta pahoin pelkään, että ompelin aamutakin.
Kangas näytti todella kauniilta Eurokankaan palalaarissa, mutta vaikka mielelläni kuvittelisinkin olevani huippumallimitoissa, ylitän 160 senttiäkin vain korkokengät jalassa. Pikkuinen nainen ja isokuvioinen, löysästi roikkuva huitulavaate eivät sovi yhteen.
Paitsi ehkä kotona, villasukat jalassa.
Saumatkin ompelin siististi pussisaumoiksi, jotta kankaan purkaminen muuhun käyttöön olisi mahdollisimman ärsyttävää. Hyvä mie!