Tässä kuussa toteutimme vierailevan haastemiehen antamaa tehtävää, jonka mukaan asialistalla oli älylaitteen suojakotelo. Itselleni tämä aiheutti paljon päänvaivaa, koska en kertakaikkiaan saanut yhtään varteenotettavaa ideaa kattavasta Pinterest-katsauksesta huolimatta. Lopulta lähdin hakemaan inspiraatiota omista kangas- ja ompelutarvikevarastoista ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa. Vetreytettyäni ensin aivoni kevyellä saumuriremontilla (olisin heittänyt sen ikkunasta valkoisen raivon vallassa monta kertaa, jos se ei olisi niin painava) löysin kierrätystavaralaatikostani pari miehen kaikkensa antaneesta repusta ennen viimeiselle matkalle lähettämistä irrottamaani klipsiä. Ja markkinamiesten sanoin: siitä se ajatus sitten lähti.
Kangasvarastosta päätin vihdoin raaskia saksia pari vuotta sitten kirpparilta löytyneen Vallilan kankaan. Ennen tätä kangasta en muuten ollut edes tajunnut, että Vallilallakin on jo näin pitkä historia takanaan, mutta pienellä googlauksella selvisi, että yritys on perustettu jo vuonna 1935. 1980-lukua ei välttämättä tunneta aikaa kestäneestä estetiikastaan, mutta aina joskus löytyy helmiä. Tämä kangas on mielestäni sellainen.
Lopputulos on tällainen:
Tehtävänannon mukaan työhön piti sisältyä juju, ja tällä kertaa se on kierrätysmateriaalien käyttäminen.