On tässä kyllä vauhtia riittänyt ajatellen tätä vuotta. Tammikuussa uudet työvastuut, helmikuussa joku dorka ajoi 70km/h kylkeen ja auto lunastukseen ja kolme kylkiluuta uudessa uskossa. Työkiireet ovat olleet ihan jotain muuta ja toukokuusta lähtien perhekin transformaation keskellä. Niin ja heinäkuussa tuli uusi autokin. Vaimo on sentään pysynyt samana, joten onhan siinä jotain pysyvyyttä. Jahka lopettaisi keksimästä lisää opettelemisen aiheita minulle, kuten esimerkiksi betonitasot...
Viikko taas yhtä liitoa työrintamalla, mutta tälle viikolle sain vaivoin järkättyä yhden lomapäivän. Nyt kaikki paukut remontoimiseen. Perjantai lomapäiväksi ja remontoimaan. Ihan näin hienosti ei kaikki mennyt, mutta pari tulipaloa sammuttaneena, näköjään voi maalata kattoa ja olla puhelinpalaverissa samaan aikaan. No, jotain sentään. Kaatiskeikka taas ja piha about siistiksi. Tai ainakin järjesteltyä...
Pihan siivous ei muutoin ollut prioriteettilistalla, mutta alkoi tulemaan kelien vuoksi kiire. Oltiin jo kesäkuussa maksettu ja sovittu, että sopivan hetken tullen tullaan rakennustyömaan sepeli kaapimaan pois. Se ei ihan onnistu helpolla, jos päällä on kasa lunta ja maa on jäässä. Nytkun vielä säätiedotuskin lupaili kylmenevää, niin ajateltiin hoitaa pois. Matti pölähti sitten paikalle ja hoiti homman. Täytyy kyllä ihailla ammattimiehen taitoja. 8 tonnin kaivuri ja melkein rakastajan hellyydellä siveli ylimääräisen sorakerroksen pois. Täytyy heti keväällä möyhiä maa ja pistää nurmikon siementä, ennen kuin meidän 3 täystuhoa pistää maan taas mudaksi.
Kaiken kaikkiaan perjantai, tuo Ah niin ansaittu lomapäivä oli vähän torso. Palkkatöihin meni sen verran aikaa, että piti tosiaan tyytyä pihan raivaamiseen ja katon maalaukseen. Onneksi lauantaiksi oli luvassa apujoukkoja.
Itsellä ajatuksenani oli laittaa kaikki energia lyhdyn parketin laittoon ja jos aikaa riittää, myös yläkerran aulaan. Perjantaina kerkesin hiomaan vielä lyhdyn seinän, mutta melkoinen urakka siinä on saada se suoraksi. Sitten päätettiin, että laitetaan siihen päälle maalattava struktuuritapettia, niin se peittää epätasaisuudet. Vielä sitä ei seinään saatu, mutta ehkä viikon aikana?
Vähän toiveissa siinti myös tämä huone. Eli meidän yläkerran aula. Seinät on pääsääntöisesti maalattu, joten työkaverin opeilla saattaisi olla mahdollisuus saada tämäkin valmiiksi, kun vain kiskaisee hieman pidemmän päivän.
Rakennus tai missä muissakin hommissa on huomata omat rajoitteensa. Kuten sanoin, onneksi oli apuja tulossa, koska ovet ja karmit eivät todellakaan ole vahvuuksiani. Vieläkin muistoissa 2011 vuoden kylppäriremppa, jossa piti asentaa ovenkarmit. No karmi oli sopiva, mutta lattian pinta oli ajan saatossa noussut. Tarpeeksi monta tuntia ähellyksen parissa johti siihen, että paloi käpy ja monotin karmit paikoilleen väkisin. Lopputulokseen ei ollut tyytyväinen kukaan, kun laatoista lensivät palaset ja karmeista säleet. Tai no, oli ainakin paikoillaan ja strukturaaliset ongelmat eivät olleet enää esteenä...
12 tuntia kun tekee hommia, niin tulee tuloksia. Eritoten tähän huoneeseen olen erityisen tyytyväinen. Vaimo sekoitti itse kauniin värin seinille ja mielestäni tuo saarniparketti korostaa sitä upeasti. Samaten tuli myös siivottua tuo jäätävä sekamelska, joka tuossa huoneessa on vallinnut. Toivottavasti lasimiehet tulevat ensi viikolla ja asentavat porrassyöksyn lasikaiteen. Sen jälkeen pojat mielestäni saavat muuttaa yläkertaan.
Valitettavasti sekamelska siirtyi sitten lyhtyyn, mutta ei onneksi niin pahasti. Nyt kun sinnekin sai lattian tehtyä valmiiksi, niin näyttäähän tämä paljon paremmalta. Siniselle seinälle olisi tarkoitus vetää struktuuritapettia. Ehkä ehtisi viikon aikana. Tietty tuo meidän 2-vuotias vaatii sen verran huomiota, että saas nähä hoituuko yksintehtynä..
Siis tämä on kyllä liikuttava hetki. Meillä alkaa olemaan ovia talossa taas. Apuvoimat saivat asennettua vessaan ovet, ettei joku kömmi kesken kylpytuokiota sisään. Samaten pariin makuuhuoneeseen saatiin ovet. Vielä puuttuu pari ovea, mutta loistava alku....
Tuolle kakkalalle pitää vielä tehdä jotain. Nyt on lukittavat ovet molemmin puolin, mutta ehkä kukaan ei halua ikkunan kautta nähdä jotain pää punaisena vääntämässä jotain hirveätä kankea tuolla. Ehkä hinkataan lasiin piimää tai jotain ja tehdään pinnasta maitomaista.
Kun miesväki oli hommissa sisällä, naiset olivat ulkona lasten kanssa ja kaivoivat ojaa! Anoppien voimalla saatiin 30 cm syvä kaivanne talolta takapihan terassin sähkövetoa varten.
Siihen lauantai sitten loppuikin... Kiitos kaunis kuuluu kaikille osallistuneille! Sunnuntai tosin huolestutti jo valmiiksi. Meinaan ei nyt ihan piece of cake lähteä askartelemaan mitää betonitasoja keittiöön...
Joo ei tätä, mut pakko. Jo elokuussa kasatut saarekkeen kaapistot vaateriin. Oujee, juuri sitä mitä haluan tehdä. Väännät yhtä jalkaa ja koko komeus on ihan kierossa. 2 tuntia myöhemmin, vihdoin räpellys vaaterissa ja juuri oikeassa korossa.
450 000 vittu perkelettä myöhemmin, ollaan päästy tähän. Kuten huomaa, niin ulkona on jo pimeää ja koska kyseessä on ulokkeellinen saareke, niin tuleva valu pitää tukea jotenkin. Painoa pinnalle tulee pari sataa kiloa ja muuta en keksinyt kuin tuolit ja kirjat tukemaan tasoa. En jaksanut alkaa mitään hienoja valutukia alkaa askartelemaan.
Loppuillan väännöt. Nyt on sitten valua varten verkot laitettu paikoilleen. Huomenna pitää vielä käydä rautakaupassa ostamassa terästä ja vetää valulle vahvikkeet paikoilleen. Sen jälkeen pääseekin sitten vaivaamaan kuraa tuonne ja katsoa millaista lopputulosta tulee. Aika homma. Jos omalle työlle ei laske mitään arvoa, niin tähän mennessä suosittelen betonitasoja. Katsotaan sitten, kun on valmista, että suosittelenko vielä. Kuten sanoin, koskaan en ole tälläistä tehnyt, mutta on se kiva kun vaimo haastaa kehittymään, perkele.