18. luukku - Ihana, ihana jouluherpaantuminen
Nyt se alkaa jo tapahtua. Tervetuloa jouluherpaantuminen! Aika monilla on tällä viikolla viimeiset työ- ja koulupäivät vielä pinnisteltävänä, eivätkä ne velvollisuudet nyt ihan totta puhuen maistu enää tässä vaiheessa juurikaan puuta tai omaa kuolaa paremmalta.
Erittäin pätevänä esimerkkinä esittelen tämän päivän riehakkaan kulkuni. Olen harjoittelussa kampaamossa, mutta todellisuudessa aikani kului tänään yksin takahuoneessa, yhden naisen tonttupajassani paperin ja teipin ja käkkäränarun keskellä, luonnollisesti jonkun muun joululahjoja paketoiden.
Tänään oli maailman paras työpäivä.
Tuuletus jouluherpaantumiselle ja sille, että prioriteettilistalla alkavat nousta vihdoin jotkut paljon kiinnostavammat asiat kuin työt.
Asialliset työsukat, eikö vain? Päivän asua siitä taas teille.
Minulla on kyllä varpaista umpinaiset työkengät, mutta seeprojen pitää silti saada välillä haukkoa vähän happea.
Ai että, minä kyllä ra-kas-tan paketoimista. Ensi vuonna liityn vaikka johonkin lasten kuviokelluntajoukkueeseen (Kelluvat Junior-Merietanat?), jotta pääsen sen varjolla supermarkettien auloihin paketoimaan laatikoita.
Joko teillä alkaa ote lipsua viimeisellä työviikolla? Vai onko siellä joku onneton, joka on vielä maanantainakin töissä viimeiseen asti?
Mukavaa illanjatkoa.
- Jenni H.
Ps. Ihan vaan irrallisena loppuhuomautuksena.. Tiedättehän, että kun Mäkkäristä lähtee hakemaan yöateriaa, sieltä saa vain rajattuja tuotteita. Se on ok. Se ei ole ok, että sieltä ei saa öisin nykyään maitoa. MIKSI?? Olen juonut maitoa hampurilaisteni kanssa siitä lähin, kun aloin tajuta ympärilläni ja sain upottaa hampaani hampurilaiseen pelkällä pihvillä ja ketsupilla.