”Mitäs teet tänään?”
”Ajattelin vihdoinkin laittaa ne silikonit.”
”...Etkö sinä nyt vie tämän uudistumisprojektin hieman liian pitkälle?”
Kyse oli kuitenkin silikonisaumojen vetämisestä. Melkein vuosi sitten tein pientä pintaremppaa kodissamme. Tuossa yhteydessä jouduimme poistamaan muutamia silikonisaumoja. Koska olen hyvin ripeäotteinen nainen, päätin jo tänään vetää nuo silikonit takaisin paikoilleen. Mitä sitä turhia hoppuilemaan... Ja kun nyt vihdoin vauhtiin pääsin, uusin samalla yhden hieman hapristuneen silikonisauman.
Ensimmäinen ongelmani oli se härveli. Mieheni kutsuu sitä puristimeksi. (Po-tei-tou, po-taa-tou.) Härvelissä oli miehen jäljiltä akryylimassatuubi, jota en saanut sieltä pois. Soitin miehelleni, joka ystävällisesti neuvoi minua. Tämän jälkeen kohtasin ongelman numero kaksi: Silikonituubin pää oli ummessa. Se täytyi saada auki. Tökin ja vuolin sitä saksilla, tuloksetta. Soitin taas miehelleni. Hän ehdotti keittiöveistä. Kiitin vinkistä ja lisäsin iloisesti: ”Katsotaan onko sinulla illalla yhdeksänsorminen vaimo.” Mies ei arvostanut huumoriani.
Sain tuubin auki ja mikä parasta, sain myös pitää kaikki sormeni. Sitten pääsin silikonittamaan. (Silikonoimaan? Silikonistamaan? Suomen kielestä puuttuu silikonin laittamista kuvaava verbi.)
Hommahan menee Strömsössä näin:
Iske maalarinteipit silikonisauman molemmin puolin. Jos on tarvetta poistaa vanhaa silikonia, tee se varoen mattoveitsellä (ennen teippaamista). Vedä silikonimassa saumaan. Kostuta sormenpää astianpesuaineella höystetyssä vedessä ja vedä sormella sauma sileäksi. Poista teipit ja ihaile työsi jälkeä.
Täällä meillä homma menee kutakuinkin näin:
Olisipa kivaa asua Strömsössä.