Samaan aikaan kun minä sönkötän täällä tekopyhänä keskeneräisyyden sietämisestä, ihanaa elää täällä roinan keskellä, vinksin vonksin, niin hassua oih voih shönkönshöö, Raksahippi pistää haisemaan yläkerrassa. Viikonloppuna kyläilleen appiukon liikkeelle panemana remontti eteni muutamassa päivässä hullun harppauksen. Seurauksena meillä on hassu vessanovi, jonka väärällä puolella on valokatkaisija ja jonka karmin yläpuolella on puoli metriä kertaa puoli metriä reikä. Tälläinen ovi pitää olla täällä, tämä on tälläinen muumitalo, tämä ovi kuuluu tänne totesi appi. Iloitsin jo pelkästä vessanovesta, mutta myös yläkerta edistyi niinkin huomattavasti, että saatamme päästä muuttamaan makkarit yläkertaan lähipäivien aikana. Juhuu! Iso kiitos taitavalle appiukolle! (Menee terveiset perille, appiukko varmaan pyörii täällä Lilyssä päivittäin)
Myös eilen (yöllä) raksahippi on rempannut ja tapetoinut sellaisella vauhdilla, ettei ole kohta enää Raksahippi vaan pelkkä Raksa vaan. Moro Raksa! Vielä on kesken, listat puuttuu, sähköhommeleita ja roinaa siellä täällä, mutta ihanalta näyttää jo.
Yläkerran tuloaulasta purettiin vanha keittiö ja tilalle rakennettiin liukuovelliset vaatekaapit. Aulaan laitettiin Ritolan Neidonruusua.
Yläkerran aulasta on kulku melkein kaikkiin muihin huoneisiin. Tilassa on oikeastaan kaappien ja ison takan muurin lisäksi vain ovia, joten ruusutapetti sopi tilaan, vaikka onkin aika villiintynyt. Mintunvihreästä käytävästä sopii saapua ruusuiseen aulaan.
Pojan huoneeseen laitettiin Ritolan Columbuksen laivaa. Pojan huoneessa on harmaa lautalattia, harmaa takan muuri ja valkoinen takka. Nekalan muija otti jo psykedeelisen pinkki-vihreän verhokankaan ommeltavakseen. Ehkä pian jo viritämme verhotankoja ja leluhyllyä?
Columbuksen laiva teki huoneeseen vanhan talon tunnelman.
Tapetti sopii mielestäni lastenhuoneeseen, mutta jos joskus vaihdamme huonejärjestystä, sopii se myös vaikka meidän makkariksi. Tauluilla ja verhoilla ja muulla sisustuksella saa hengen muutettua helposti. Pääasia, että tapetti sopii talon tunnelmaan.
Neidonruusua jäi meikein rulla yli ja hetken mielijohteesta laitoimme tapettia myös (muuten valkoisen) makkarin päätyseinään. (Vaikka tapetti loppui kaksi kertaa kesken, huomaatteko, missä kohtaa?) En ole yhtään romanttishenkinen sisustaja, joten miten tähän nyt tultiin? Onko vaaleanpunainen talo tunkeutunut sieluuni? Ehkä ihan hyvä, että makkarissa on vähän romantiikkaa. Luulenpa, että tilanne muuttuu näköiseksemme: laitamme seinään mustat retrolamput sekä tiikkiset hyllyt ja niihin hipin Lukulaarista kantamaa korkeakirjallisuutta. Ja niin, sitten se Nick Cave -taulu. Let love in.