Kun tasan neljän kuukauden ikään oli kolme päivää aikaa, avasi Poika ensimmäistä kertaa pienen suunsa lusikalliselle bataattia. Ja voi, se oli hänen mielestään niiiin herkullista. Olin kamera kädessä valmiina nappaamaan kuvan irvistyksestä, jonka omituinen naamaan lykätty mössö aiheuttaisi, mutta turha toivo. Irvistyksen sijaan saimme Miehen kanssa veikeän hymyn.
Syynä kiinteiden aikaiseen aloittamiseen oli runsas pulauttelu, ja niin löysä kakka, että päivän aikana ehkä kaksi (noin kymmenestä kakasta) pysyi vaipassa. Ja jihuu, se tepsi! Kyllähän Poika edelleen pulauttelee, mutta oikeastaan vain pelkän maitoaterian jälkeen. Kakkaaminen on vähentynyt huomattavasti, ja tuotokset pysyvät vaipassa. Hauska huomata, kuinka vaippoja kuluu vähemmän ja pyykkiä pestään... noh, ainakin saman verran kuin ennenkin. Nyt se sotku nimittäin tulee niistä soseista. Ja se sotku yltää usein myös syöttäjän vaatteille. Mutta silti! Niin helpottavaa huomata, että suosituksia aiemmin aloittaminen oli ihan oikea ratkaisu Pojalle.
Tähän päivää tultaessa lapsukainen on maistellut (järjestyksessä) sitä bataattia, päärynää, porkkanaa, luumua ja kukkakaalta. Huomenna vuorossa olisi mustikka. Soseet olen keitellyt ja huristellut sileäksi itse, mutta eilisen mangokatastrofin jälkeen päätin, että mangosose tullaan tarjoamaan purkista. Kaikki maut ovat uponneet ilman mutinoita mahaan asti, ja sieltä vaippaan. Ei vatsanpuruja tai muita kurjia seuraamuksia. Ehdoton suosikki taitaa olla päärynä. Soseita Poika syö kahdesti päivässä, ja yleensä 1-1,5 dl kerralla.
Ainoa, mistä olen nyt kehittänyt itselleni ongelman tästä ruokatouhusta, on imettäminen. Pelkällä tissimaidolla edettiin siis tuohon ekaan lusikalliseen asti. Tällä hetkellä Poika syö sosetta puolenpäivän aikaan herättyään aamupäikkäreiltä, sitten mahdollisesti rintaa ennen pitkiä päikkäreitä ulkona (n. klo 13-13-30), joskus herää lyhyen unipätkän jälkeen ja syö silloin, tai sitten syö maitoa vasta herättyään n. klo 16-16.30. Iltapäikkärit hän nukkuu joskus kuuden seitsemän aikaan, joinakin päivinä ne jäävät välistä. Unien jälkeen imetän, ja siitä hetken kuluttua syötän sosetta iltapalaksi. Seuraava imtyskerta on ennen yöunille nukutusta kahdeksan puoli yhdeksän aikaan. Sitten imetän yöllä yhden ja kahden välillä, aamulla kuuden aikaan ja siitä sitten melkein tunnin välein yheksääna asti, jolloin Mies ja Poika yleensä nousevat aamutouhuille. Vuorokaudessa imetyskertoja tulee siis 5-10 riippuen noiden aamusyöntien määrästä. Onko se tarpeeksi, kun vauvan pääasiallinen ravinto pitäisi olla tämänhetkisessä iässä maito? Nyt kun kirjoitin nämä pohdinnat tekstiksi asti, tulin siihen tulokseen, että on tarpeeksi.
Varsinainen murhe tässä on kuitenkin se, että Poika ei enää välttämättä ala syömään rintaa niin hanakasti kuin ennen. Aivan kuin hän ei viitsisi nähdä sitä vaivaa, että saisi maitoa. Hän myös kieltäytyy aiempaa selvemmin, ei syö jos ei ole nälkä? Toivon, että kieltäytyminen on tuosta johtuvaa, eikä siitä, että söisi mielummin soseita, joiden eteen hänen ei juurikaan tarvitse työskennellä. Ymmärrän, että imetyksen rytmin täytyykin muuttua, kun vauva syö muutakin, mutta jotenkin ei nyt oma pää (tai tissit) pysy mukana tässä muutoksessa lainkaan. Rintoja pakottaa ja ne ovat jatkvasti täynnä, jolloin välillä on pakko pumpata. Se taas johtanee siihen, että maidontuotanto ei meinaakaan tasaantua.
Ja minä kun murhedin ennen synnytystä, että en ehkä halua imettää lainkaan. Nyt sitten hermoilen, että mitä jos kiinteiden aloittaminen vaarantaa imetyksen. Voi hyvänen aika.