Nyt oikeesti. Tänään hiilarit tarjoiltiin ilmeisesti Hans Välimäen malliin foccaccian muodossa. Ilmeisesti siksi, että en todellakaan muista mistä nyysin reseptin alunperin. Kiireisen, hajamielisen tai laiskan kyökittären unelmaresepti; taikinaa vaivatessa voi maalailla taivaanrantaa, taikinan voi unohtaa kohoamaan pariksi tunniksi, ennen uuniin tyrkkäämistä pinta lutrataan öljyllä sangen runsaskätisesti ja tuoksun perusteella tietää milloin on aika vetää valmis tuotos uunista ulos.
FOCCACCIA
50 g tuorehiivaa
3,5dl vettä
1tl suolaa
7dl vehnäjauhoja
0,5dl (oliivi)öljyä, itse liputan kotimaisen rypsiöljyn puolesta.
Lisäksi kaikkea kivaa taikinaan paineltavaa, kuten tuoretta rosmariinia ja oliiveja, valitsemaasi öljyä tarvitaan myös foccaccian pinnan voiteluun.
1. Hiiva kädenlämpöiseen veteen, tiedättehän.
2. Sekaan jauhot, öljy ja suola.
3. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia ja taikinahan vaivaantuu. Tämä on myös osallistava osuus, voit aivan yhtä hyvin laittaa lapsen tekemään vaivaamisen puolestasi.
4. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä vähintään puoli tuntia tai unohda pariksi tunniksi koko projekti. Kyllä joku sen taikinan löytää.
5. Voitele uuninkestävä vuoka öljyllä ja painele taikina tasaisesti vuokaan.
6. Voitele taikinalevy kauttaaltaan hyvällä oliiviöljyllä ja upota taikinaan halutessasi oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, mitä nyt haluatkin. Ripottele päälle karkeajakoista suolaa, mutta muista kohtuus ja verenpaineesi.
7. Paista 225° noin 20 minuuttia. Tai jos omistat sysipaskan uunin kuten minä, kyttäile ja rassaile lämpötiloja ja peittele koko komeus jo paistamisen alkuvaiheessa foliolla ettei kärähdä. Älä missään nimessä osta uutta uunia. Kestävä kehitys, muista kestävä kehitys.
Ja eiku syömään! Hyvää viikonloppua kaikille, lahtelaisillekin.
Laita lapsi koristelemaan. Oliivit hakivat nähtävästi turvaa toisistaan.