Onpa mukavaa, kun lapsi on siinä iässä, ettei tarvitse enää pelätä hänen laittavan kaikkea suuhunsa ja tukehtuvan pikkuesineisiin. Tämän johdosta olemme pystyneet pitämään huoletta muutamaan otteeseen korupajaa kotona.
Helmien pujottelu on hyvää tarkkuustyön harjoittelua ja valmiista koruista on iloa pitkäksi aikaa. Enkä voi väittää ettenkö itsekin nauttisi tällaisista leikeistä. Meillä koruista syntyy aina värien ilotulitusta, hauska nähdä alkaako jossain vaiheessa värisilmä kehittyä ja mieltymykset näkyä. Tyttö kun ei vielä ole mitenkään tiettyjen värien perään. Näinköhän se pinkki-vaihekin saataisiin vältettyä?
