Olen päässyt suosikkipakkashuvini pariin - nimittäin jäälyhtyhommiin! Yksi tai kaksi lyhtyä riittäisi aivan hyvin, mutta aina voi tehdä yhden lisää. Ja seuraavana iltana vielä yhden. Ja sitten taas yhden. Enää tarvittaisiin kanttia mennä ulos sytyttelemään lukuisia kynttilöitä. Hrr, mittari näyttää tälläkin hetkellä -20 astetta pakkasta.
Keräsin syksyllä kaiken maailman risuja ihan tätä tarkoitusta varten. Mustikanvarpuja, lehtikuusen oksia ja sen sellaista. Lunta on niin vähän, että ehkä niitä voisi vieläkin kaivella esiin? Jos tarkenee. Mutta hienoja jäälyhdyistä tulee ilmankin.
Homma menee yksinkertaisesti niin, että ämpäriin laitetaan vettä. Ei ihan täyteen, muuten ämpäri halkeaa. Jos haluaa mukaan jotain koristuksia, niin ne laitetaan pyykkipojilla reunoille. Ja reunojen myötäisesti, muuten risut sojottavat keskellä lyhtyä... Pinnalla kelluvat roskat eivät haittaa mitään, ne jäävät päällimmäiseen eli jäädyttyään pois nakuteltavaan osaan.
Ämpäri laitetaan ulos pakkaseen x ajaksi. Ehkä tähän on joku kaava olemassa tyyliin -20 astetta ja 10 tuntia, mutta itse vedän kyllä puhtaasti perstuntumalla. Illalla kun laittaa, niin aamulla on valmista. Tai aamupäivällä. Tässä hommassa epäonnistuminen ei ole katastrofi: joko ämpäri jäätyy totaalisen umpeen (oli vähän liian kauan) tai jäälyhty hajoaa ämpäriä kumotessa (olis tarvinnut lisää aikaa jäätyäkseen).
Seuraavana päivänä ämpäri nostetaan sisälle ja annetaan sulaa hetkinen. Kumotaan. Tuloksena on jääkakku, jota saapuu ihmettelemään niin koirat kuin vauvakin. Päälliosaan nakutellaan vaikkapa veitsellä kynttilän mentävä aukko. Valmista tuli! Lyhty viedään ulos lopulliseen sijoituspaikkaansa. Lopulliseen siksi, että jäätyy kiinni aika sukkelaan.
Kuten kuvasta näkyy, mahdolliset koristerisut näyttävät aika hauskoilta. Valkoiset tulppaanit tai ruusutkin toimivat varmaan hyvin, siis sellaiset maljakossa liian lakastuneet. Uusiokäyttöä!
