Maalaminen on minulle yhtä suuri mysteeri kuin koko elämä. En koskaan suunnittele aiheita tai mitä tuleman pitää. Vuosia maalaukseni olivat täynnä alastomia hahmoja,pääkalloja ja kaikenlaisia örkkejä. Viime aikoina maalauksiin ilmestyy lintuja uudelleen ja uudelleen. En koskaan ollut edes lukenut phoenix-linnusta sen tarkemmin, sitä enemmän yllätyin kun maalaukseeni ilmestyi phoenex ja myöhemmin viellä tutkittua juuri sen värinen miten jo egyptiläiset phoenixiä kuvasivat.
Sitten tapahtuikin jotain mikä yleensä määrittää ulkosuomalaisen juuret viimeistään. Kun perheen kohtaa äkillinen sairaus tai onnettumuus. Tunne ,että pitäisi olla siellä missä perhekin on. Kahden päivän jo jatkunut tuska siitä ,että ruumis on fyysisesti aivan väärässä paikassa, sydän ja koko sielu on tällä hetkellä tampereen keskus-sairaalassa.
Nyt pahimman pelästymisen jälkeen, katsomme jo positiiviseti asioiden laitaa. Mutta tukeakseen perheenjäsentä joka on sairastunut loppuelämän seuraavaan tautiin, palamme kuin phoenix ja synnymme uudelleen.
Maalatessani tätä taulua päädyin lukemaan pitkästä aikaa Pablo Nerudaa. Kaikkein rakkainta latino-runoilijaani ja löysin tämän runon aivan kuin se olisi kuvannut tauluni lintua.
It was passed from one bird to another,
the whole gift of the day.
The day went from flute to flute,
went dressed in vegetation,
in flights which opened a tunnel
through the wind would pass
to where birds were breaking open
the dense blue air -
and there, night came in.
When I returned from so many journeys,
I stayed suspended and green
between sun and geography -
I saw how wings worked,
how perfumes are transmitted
by feathery telegraph,
and from above I saw the path,
the springs and the roof tiles,
the fishermen at their trades,
the trousers of the foam;
I saw it all from my green sky.
I had no more alphabet
than the swallows in their courses,
the tiny, shining water
of the small bird on fire
which dances out of the pollen.
Runo alkuperäiskielellä eli en espanol.
"Caía de un pájaro a otro
todo lo que el día trae,
iba de flauta en flauta el día,
iba vestido de verdura
con vuelos que abrían un túnel,
y por allí pasaba el viento
por donde las aves abrían
el aire compacto y azul:
por allí entraba la noche.
Cuando volví de tantos viajes
me quedé suspendido y verde
entre el sol y la geografía:
vi còmo trabajan las alas,
còmo se transmite el perfume
por un telégrafo emplumado
y desde arriba vi el camino,
los manantiales, las tejas,
los pescadores a pescar,
los pantalones de la espuma,
todo desde mi cielo verde.
No tenía más alfabeto
que el viaje de las golondrinas,
el agua pura y pequeñita
del pequeño pájero ardiendo
que baila saliendo del polen."
Ja koska olin laiska löytämään suomenkielistä versiota ja halusin kääntää runon siskolleni, otin omankädenvapauden kääntää runo suomeksi.Minusta Pablon runot vaan toimivat parhaiten alkuperäisversioina, alla kuitenkin vapaa käännökseni.
Se oli siirtynyt yhdestä linnusta toiseen,
koko päivän lahja.
Päivä meni tulen lailla
meni verhoutuneena kasvillisuuteen,
lennoilla joka avasi tunneleita
läpi tuulen kuljin
missä linnut olivat rikkomassa
tiheää sinistä ilmaa -
ja siellä, yö tuli sisään
Kun palasin niin monilta matkoilta
Jäin pysähtyneenä sen vihreyteen
välillä aurinko ja maantiede -
Näin, kuinka siivet toimi,
miten tuoksut lähetetään
höyhenpeitteiden rakenteen täydellisyyden
ja ylhäältä käsin huomasin polun
jouset ja kattotiilet,
kalastajia verkkoineen
meren housujen vaahdon
Näin sen kaiken
minun vihreä taivas.
Minulla ei ollut muuta ei sanoja ei aakkosia
kuin pääskyset ja niiden loputon lento
veden puhdas heijastus
pieni lintu tulessa
joka tanssii pois siitepölystä.
Pablo Neruda
Kaunista maanantaita <3