Oon huono ostamaan vaatteita, mulle ei kelpaa melkein mikään. Harvoin jaksan myöskään tehdä itselleni mitään, muutenkin saan ommella ihan tarpeeksi. Oon vähän semmoinen suutarin lapsi -tyyppinen hahmo, tiättekö. Mutta nyt mää vähän tuunasin. Kaapissa oli äidin vanha kutistunut Arolan pooloneule, jossa oli selässä muutama pieni reikä, jotka onneksi sijaitsivat suunnilleen keskellä takana.
Ja koska mitään (ainakaan jos se on miellyttävää materiaalia) ei tietenkään heitetä pois, leikkasin poolon keskeltä takaa auki, kiepsautin sen toisin päin, irroitin poolokauluksen ja ompelin tilalle joskus kirpparilta ostamani pitsisen kauluksen. Vanhasta kauluksesta sain just ja just leikattua napituslistat ja taskut. Tosin napituslistoihin jouduin tekemään saumat ja taskuihin ei riittänyt käännevaroja, mutta kuitenkin. Nappeja tai neppareita neuletakki tosin ei ehkä ikinä tarvitse, tai ainakaan tule saamaan. Se on niin kittana, että napitettuna se näyttäisi varmaan joka tapauksessa aika pahalta.
Mutta tässä tää nyt ois, superekologinen semikonservatiivinen ihan ok pitsikaulusneule resupetteritaskuilla.
Ps. Valloittava koivuvanerinen henkari on Lemmenpei:n!