Kuinka kivaa onkaan vaihdella tavaroiden paikkoja ja stailata erilaisia asetelmia. Meillä olohuoneessa on juuri hyvä paikka tähän hommaan lattialla seinän vieressä olevien lehtipinojen päällä. Jos aikaa olisi enemmän, minähän tekisin tätä koko ajan. 

...kuuluu viettää leppoisasti hyvässä seurassa, kynttilöitä ja tuikkuja poltellen, pimeyttä ja harmautta pakoillen. Lohisoppa-lounaan ääressä turistiin taas kaikkien kuulumiset läpi ja jälkiruoka-osuus venyi yllättäviin mittoihin 60v.-juhlien rääppiäisten ansiosta. Ai että miten hyvää oli Kulmakonditorian suklaa-nougat -kakku, puhumattakaan itsetehdyistä tiikerikakusta ja pikkuleivistä!

Lohikeiton resepti on löytynyt aikoinaan ystävän vinkistä, suosittelemme kokeilemaan ruisleivän kera:

http://pikkuapuri.fi/utsjokilainen-lohikeitto-with-a-twist/

Glögi tehtiin tällä kertaa tyrnimehuun ja toimi erinomaisesti. Tyrnimehun lisäksi tarvittiin glögimaustepussi (siivilöitynä), vettä sekä hunajaa oman maun mukaan. Väri oli mitä ihanin syksyn keskellä!

Jälkiruokapöytään pilkottiin kakkujen lisäksi hedelmiä - ja tulipa jaettua myös hyvä vinkki granaattiomenan aina-niin-sotkuiseen käsittelyyn. Halkaise granaattiomena kahtia ja koputtele napakasti isolla lusikalla siemenet puolikkaasta kulhoon. Kättä kannattaa pitää välissä, jotta suurimmat roskat tarttuvat siihen ennen kulhoa. Tärkeintä on tarpeeksi voimakas koputtelu - siemenet irtoavat hiljalleen ja loppua kohti suurempina joukkioina. Helppoa ja siistimpää kuin perinteinen lusikalla kaivelu!

Pitkän ja hartaan syömisen jälkeen harrastettiin vielä hieman vielä neulomista, virkkaamista ja kangasten leikkaamista. Valmiista tuotoksista kenties myöhemmin lisää.

Tunnelmallista marraskuun loppua kaikille Leipomosta!

Utsjokelainen lohikeitto saa lisämakua Valion Mustapekka-juustosta.

Granaattiomenan käsittelyä.

...ja se kakku!

Kudelangasta syntyy matto kylpyhuoneeseen (ks. blogin ohje virkatusta pannunalusesta).

Olen nyt totaalisen hurahtanut leipomiseen. Melkolailla joka ilta vatkain surisee ja uuni hehkuu iltapäivästä iltaan asti. Olen tehnyt Snickers-whoopieita, American cookieseja, Rocky roadeja, sitruunakakun, chilisuklaakakun ja mitäs vielä..hmm..?

Mutta se ei ollut nyt alkuunkaan tämän jutun idea, tulla kertomaan, mitä olen viime aikoina keittiössäni askarrellut. Halusin tulla jakamaan käsittääkseni melko omaleimaisen munan hautomisvinkkini. Kyllä luit oikein. Sille on jaksanut moni hörötellä ja naureskella, muun muassa äitini.

Kyllä, näit oikein. Koska tykkään leipoa vähintäänkin huoneenlämpöisistä munista, siis useimpiin baageleihin, niin laitan munat taskuun. Jääkaappikylmät kananmunat lämpenevät kivasti siellä sillä aikaan, kun puuhailen muut osiot. En aluksi ymmärtänyt, miksi se herättää niin paljon hilpeyttä kanssaihmisissä. Se on kuulemma vähän outoa ja hassua. Lopulta äitini hihitteli ja tokaisi, että odottaa sitä päivää, että yksi rikkoutuu taskuuni. Ei ole vielä rikkoutunut, ähäkutit!

Viikosta tulikin lopulta hiukan kiireinen, niin, etten ehtinyt blogiakaan eilen päivittää. Miehen työmatka, pitkät työpäivät sekä muu arkinen ovat tuoneet oman lusikkansa soppaan, mutta sen kaikista suurimman kiireen olen saanut aikaan ihan itse. Olen nimittäin jälleen uppoutunut oman elämäni arkkitehdiksi ja kaikki mahdollinen vapaa-aika on mennyt piirustusten parissa.    

Se on jälleen se paras aika vuodesta, kun saa suunnitella täydellä höyryllä tulevaa piparkakkutaloa Joulun odotuksen lomassa ja tällä hetkellä olen piirustusvaiheessa, jossa hahmottelen tulevaa rakennusta paperille. Idea tämän vuoden talosta tuli jo aikaa sitten ja sen lopullinen inspiraatiolähde oli tänä vuonna Lontoo. 

Joka vuosi saan ihmetellä, miten ne ensimmäiset piirrustukset voivatkaan olla niin vaikeita. Kun piirtämistä ei tule kauheasti muuten vuoden aikana harrastettua, tuntuu kolmiulotteisen rakennelman hahmottaminen paperille aluksi aina yhtä hankalalta. Ruutupaperia kuluu ja uusi arkki täytyy kääntää esille monen monta kertaa. Mutta sitten aina yhtäkkiä piirtäminen helpottuu, kulmat löytävät paikkansa ja paperille alkaa syntyä sitä omaa ideaa vastaava kuva. 

Tämä on minusta juuri se suunnittelun paras hetki, kun kokonaisuus on hahmoteltu ja piirustuksissa päästään siihen viimeistelyvaiheeseen. Pieniä yksityiskohtia, koristuksia ja tarkennuksia, niitä rakastan pohtia ja piirrellä. Vaikka ihan lopulliset koristeet syntyvätkin vasta itse taloa tehdessä, piirrän tässä vaiheessa talosta aina jo todella viimeistellyn kuvan koristeineen. 

Viikonlopun aikana piirustukset pitäisi saada valmiiksi ja onneksi pääsen nauttimaan jouluisesta tunnelmasta muutenkin. Lauantaina on nimittäin edessä vuoden ensimmäiset pikkujoulut! En usko, että olemme ainoat samoilla suunnitelmilla liikenteessä olevat, tulevina viikonloppuina on keskusta varmasti täynnä pikkujouluporukoita jos jonkinmoisia!

Yhtenä sumuisena päivänä ripustin olohuoneen ikkunaan jouluvalot piristämään tätä pimeää marraskuuta. Viime vuonna ostin Stockmannin alennusmyynnistä valosarjan, jossa on yhdeksän isoa lasista palloa. Pallot on kiinnitetty kauniisti riippumaan erikorkeuksille isoksi ryppääksi. Jotta sain valosarjaan uutta ilmettä, kiinnitin siihen lisäksi lasisia joulukuusenpalloja. Onko teillä jo jouluvalot ripustettu?

Näitä monivärisiä joulukuusenpalloja sijoitin myös sohvan vieressä olevalle sohvapöydälle. Tästä voit lukea lisää tästä Christmas Details -jutusta.

Tämä valosarja on malliltaan mukavan moderni, joten niitä voi hyvin pitää esillä myös joulun jälkeen. 

No niin, tässä on nyt tämä ehkä maailman helpoin keksitaikinaresepti, pinnallaan ihanan makeita karamellisoituja sitruunanviipaleita, nam! 

Olen tehnyt taikinan niin, että sähkövatkaimella olen sekoittanut ensin voin ja sokerin kunnolla, lisännyt sekaan munan ja sekoittanut uudestaan. Sitten olen sekoittanut vehnäjauhot nuolijalla joukkoon. Ja sen jälkeen koko läjä elmukelmuun, pötköksi ja pakkaseen (tai jääkaappiin). Ajalla ei ole kauheasti väliä, kunhan taikina on hiukan kovettunut, että sitä on helpompi käsillä pyöritellä. 

Tuo taikina on siitä niin helppo, että sitä voi muunnella ihan rajattomasti! Joukkoon voi laittaa suklaahippuja, kaakaojauhetta, pistaasipähkinöitä, kuivattuja hedelmiä tai ihan mitä vain keksiikin. Minä laitoin näihin nyt ainoastaan raastettua sitruunankuorta (yhden sitruunan verran), koska pintaan tuli tuo ihana karamellisoitu sitruuna (mä olen ihan huumassa niistä nyt, kun ne  onnistu niin kivasti ja näyttää niin nätille) :) 

Karamellisoidut sitruunat-ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Makean sitruunaista ja kirpakkaa viikonloppua! Näitähän vois tehdä vaikka joululahjaksi kaverille. 

Kuvat: Anna / A&A at home

Viime lauantaina piipahdin Tampereella järjestelyillä kädentaidot messuilla. Alla kuvasatoa messuilta, yleisfiilis messuista oli ihan hyvä, vaikka porukkaa oli lauantaina todella paljon. Ja jotenkin olisi toivonut, että messuilla olisi ollut vielä enemmän erilaisia ja uusia ideoita esillä.

Tällaisen tuoreen nyplääjän mieleen oli erityisesti nypläyksen taitopaja, jossa oli esillä erilaisia nypläystekniikoita ja nypläyksen historiaa. Sattuipa  vielä oma nypläyksen opettaja olemaan siellä paikan päällä, joten sain aimo annoksen lisätietoa. Jotenkin kummasti myös suurin osa kamerassa olleista kuvista oli nypläykseen liittyviä. Ei kai vaan olisi pientä hurahdusta ilmassa... olen jo myös ilmoittautunut kevään kurssillekin

Alla olevassa kuvassa on aivan ihania nypylöitä, kuulema englantilaisia käsinmaalattuja ja heiltä voi tilata yksilöityjä omilla teksteillään. Perinteenä on kuulema teettää nypylä muistoksi tärkeästä päivästä tai tapahtumasta.. Joukosta taitaa pilkistää esimerkiksi nypylä, joka oli tehty viime kesän jalkapallon MM-kisoja varten. Ennen muinoin myös  sulhaset lähestyivät potentiaalisia morsian ehdokkaita itse tehtyjen kauniiden nypylöiden kanssa.

Jos muistan oikein alla olevassa kuvassa on nyytinki ja nypylöinä itse koivusta veistetyt hyvin yksinkertaiset nypylät. Tässä perinteistä menoa oikein kunnolla.

Toki esillä oli myös toinen toistaan upeampia pitsejä, jotka oli toteutettu erilaisten nypläystekniikoiden avulla. Tässä tulevaisuuden haastetta oikein kerrakseen.

Oon tässä tuskastunut useampaan otteeseen vaatteiden ostamisen vaikeuteen. Luovutin jossain kohtaa että olkoot, ostan vaatteita sitten kesän jälkeen seuraavan kerran. Mitään "älä osta mitään"-projektia tässä ei tosiaankaan ole taustalla, vaan enemmän sellainen "miksi ostaa vaatteita kun ne eivät sovi"-turhautuminen. Ehkä oon myös ihan liian kranttu, mutta mitään kivaa ei vaan niistä plussakaupoista löydy. 

Ongelmaan on nyt kuitenkin löytynyt ratkaisu. Ostin joku aika sitten hienon pinkin ompeluskoneen Prismasta, jotta voisin tehdä vanhoista t-paidoista jotain kivaa. Ja teinkin sitten heti kassin ja pipon. Pipoon käytetty paita olikin äärimmäisen hieno, siinä luki I'm with Stubing. Paidat tehtiin eräälle Provinssirock reissulle, ja ei, kukaan ei saanut paitaa jossa olisi lukenut Stubing. Ja kassista tuli tällainen:

Tajusin sitten että niin mähän voisin yrittää ihan ite tehdä itselleni vaatteita, jotka sopii. Onneksi oon lievästi suurpiirteinen näissä omissa ompelusprojekteissani, niin ei kamalasti harmita jos mekon hiha ei täysin istu tai jotain muuta pientä on. Legendaarisimpiin tekeleisiin kuuluu iltapuku, jonka helma piti viimeistelyksi teipata jesarilla ja toinen mekko joka piti ommella päälle kun tuli kiire (tämän mekon helmaa ei teipattu, vaan käytettiin karusti nitojaa). Pääasia itsetehdyssä vaatteessa on että kangas on kiva, vaate sopii päälle ja vaatteen käyttäminen saa hyvälle tuulelle.

Kävin kirjastosta etsimässä sopivan mekon mallin, lähikangaskauppa Lempalassa ostamassa tarveaineet ja kävin hommaan. Rehellisyyden nimissä mun piti tehdä myös musta mekko, mutta kangas oli liian joustoisaa mekkohommiin. Taidan koittaa tehdä siitä luistelua varten hameen sitten kun ehdin ja jaksan.

Tästä mekosta tulee iloiselle tuulelle! Ja se on mukava päällä. Kangaskin hämää sopivasti että oma ongelmakohta maha ei niin kauheasti näy, tämä olisi kyllä pitänyt jo muistaa sen haalariepisodin jäljiltä. Seuraaviin kahteen mekkoon onkin jo kankaat hankittuna, pitäisi vaan päästä kankaanleikkuuhommiin :) Kangaspaloista riittää vielä tytöillekin, joten katsotaan mitäs saan niistä aikaan. Ehkä vähintään pipot.

Joulukuu lähestyy ja samoin joulu. Päässä on miljoooona ja sata ideaa, mitä KAIKKEA voisikaan pitäisi tehdä. Olemme saaneet taas hieman kotiamme valmiimpaan suuntaan ja nyt olen jo tuonut hieman joulua meille <3

Tänään sain kyhäiltyä meille tällaisia!

Tarvikkeet, joita tarvitset ovat: lasipurkki, koristehiekkaa ja koristeita, joita haluat laittaa purkkiin. Hiekka ja kuusi ovat Kodin 1:stä, lasipurkki on KOTI kutosesta ja poro on Pentikin poroja. Niin ja tuikku on jostakin, mallia hiletuikku :)

Minusta tässä, jos jossakin on ripaus jouluntaikaa!

PS: jos laitat purkkiin kynttilän, niin muista paloturvallisuus! Esineiden tulee olla riittävän kaukana toisistaan!

Hyvää viikonloppua!!

Photo credit: StyleRoom.se

Kun aivot ovat pitkän päivän päätteeksi jo narikassa, 
niin sisustuskärpäinen tuloo ja täyttää pään tee-se-itse-huuruilla.

Tämä kulmakaappi kynttilöillä varustettuna olisi tilapäinen ratkaisu
tähän 2,5 vuotta sitten ostettuun kotiimme. 

(Omakotitaloa ja lumoavia takkaehtoita orotellessa...)

Viikonloppuna kiertelin pihalla ja huomasin, että yrttilaatikossa kasvaa vielä aika paljon yrttejä, pieni pakkanen ei ole kavereihin purrut. Napsin yrtit talteen ja tein seppeleen, vähän samantyylisen mitä me Suvin kanssa Hetki Paper-projektiimme kuvasimme. Minun piti tehdä oikein runsas, mutta siitä tulikin siro. Sirot seppeleet ja kranssit ovat nyt pinnalla. Minä tein yrttiseppeleeni samalla tavalla, mitä yleensäkin kukkaseppeleet tehdään - eli kiepauttamalla mukaan aina uutta. Mukaan otin ohuttaa rautalankaa, jotta seppeleestä tulee vähän jämäkämpi. Sidoin seppeleen juuttinarulla, josta sen saa roikkumaan. Yrtteinä käytin rosmariinia ja timjamia (olettaisin?), koristelin vielä aniksentähdillä.

Helppo homma, kannattaa kokeilla.

/diy herbal wreath

Kokoonnuimme koko blogin voimin viime sunnuntaina kokkaamaan kosmetiikkaa.

Yhden iltapäivän aikana valmistui huulirasvaa, kuorintapaloja sekä vartalovoidepaloja. Homma oli aika simppeli, pääasiassa ainesosia vain sulateltiin ja sekoteltiin yhteen.

Lime-sheavoi-mehiläisvaha-huulirasva

Huulirasvojen resepti oli Martha Stewartin reseptipankista. Laitoimme tosin vain noin kolmanneksen eteerisen öljyn määrästä. Se riitti antamaan huulirasvalle tuoksun. Tähän reseptiin pääsimme käyttämään Helin äidin mehiläisten tuottamaa vahaa! Erittäin toimiva resepti. Kokemuksiemme mukaan toimii niin aikuisen huulilla kuin flunssaisen lapsen rohtuneella nenällä.

Suklaa-kookos-sokeri-kuorintakakut

Kuorintakakkuset ovat Momtastic.com-blogista. Muutaman testikerran perusteella nämä ovat mahtavia! Samalla kertaa suihkussa sekä ihon kuorinta että kosteutus. Iho ei tämän käsittelyn jälkeen kaipaa enää läträämistä kosteusvoiteen kanssa. Ja tuoksu on upean suklainen! Ainut miinus siitä, että ovat hieman sotkuisia käyttää ja jättää kylpyhuoneen kaakelilattian ihan aavistuksen liukkaaksi. Nämä kannattaa säilyttää jääkaapissa, muuten muussantuvat helposti.

Appelsiini-kookos-suklaa-voidepalaset

Vartalovoidepalojen ohje löytyy adelightfulhome.com-sivustolta. Näissä käytimme piparminttuöljyn sijaan appelsiinin eteeristä öljyä, jolloin tuoksuksi jäi appelsiiniä, kookosta ja aavistus suklaata. Palanen on helppo käyttää. Se sulaa nopeasti öljymäiseksi iholla, mutta pysyy kiinteänä muuten huoneenlämmössä. Kannattaa (ainakin kesällä) silti säilyttää jääkaapissa.

Ah, näistä tuli kyllä ihania! Koska tehdään lisää?

Pääkaupunkiseutu sai vihdoin ja viimein valkoisen lumipeitteensä ja sekös nostatti tämän neidon joulufiilistä entisestään! Jihuu!

Joulusta puheenolleen, vihjasin edellisen juttuni yhteydessä, että olin iskenyt silmäni eräisiin paperisiin joulukoristeisiin ja nyt on aika paljastaa, mistä oikein on kysymys.

Kävi nimittäin niin, että päädyin yksi kaunis ilta tuijottamaan monen mutkan kautta bloggaaja Anna-Rosan videota joulukuusiorigamin taittelusta. Ohjeet ja kuvat valmiista kuusesta lumosivat minut saman tien, joten marssin heti seuraavana päivänä askartelukauppaan hakemaan paperitarvikkeita.

Tuunasin Anna-Rosan ohjetta ihan pikkiriikkisen verran ja...         Ta-daa, kuvista näettekin lopputuloksen! :)

Jos sinussa heräsi kiinnostus näprätä kotikutoisia joulukoristeita, niin tästä alta voit kurkata Anna-Rosan alkuperäiset kuusen taitteluohjeet.

Mukavia askarteluhetkiä! :)

♥: Tuikkunen

Hyvää huomenta ja mukavaa lauantaita! Tässä oiva vinkki viikonlopun aamiaispöytään.

Ostin joku aika sitten minipatavuoat ja siitä asti on poltellut niiden käyttö jollakin tapaa. Valkosipulikermaperunat olisi oiva tapa tehdä näissä suloisissa padoissa jokaiselle syöjälle valmiiksi lautaselle annokset kermaperunoita, mutta koska en enää syö perunaa, oli keksittävä jotakin muuta. Mieleeni tuli Livillä pyörineessäNäin teet ranskalaista ruokaa-ohjelman ohje ranskalaisiin muniin vesihauteessa. Ei muuta kuin googlaamaan ja Ruokalan sivuilta löytyi kiva ohje. Tämä on siis suoraan kopsattu sieltä minun pikku muutoksin.

Oueufs en cocette

1-2 munaa/vuoka

2 rkl ruokakermaa

pieni nokare voita

suolaa, pippuria

tuoretta persiljaa silputtuna

vielä 1 rkl ruokakermaa

Jokaiseen kuppiin eri lisukkeet: pilkottua kinkkua, pilkottua kylmäsavuporoa, katkarapuja ja kuivattua tilliä sekä 1 tyyny pakastepinaattia sulatettuna sinihomejuuston kera.

Voitele kupit voilla tai juoksevalla margariinilla. Kaada jokaisen vuoan pohjalle 2 rkl ruokakermaa sekä ripsu suolaa ja pippuria. Laita jokaiseen kuppiin eri täytteet ja sekoita hyvin kerman kanssa. Laita vuoat vesihauteeseen laakeaan astiaan, jossa on pohjalla pari senttiä kuumaa vettä.

Kun kerma on kuumaa, riko jokaiseen vuokaan 1-2 munaa, lisää munien päälle nokare voita, 1rkl ruokakermaa ja silputtua persiljaa.

Pane vesihaudevuoka 200 asteiseen uunin keskiosaan ja kypsennä munia n.7-10 minuuttia, kunnes munat ovat juuri ja juuri hyytyneet. Keltuaisen tulee jäädä löysäksi. Älä kypsennä liikaa, munat jatkavat kypsymistä vielä uunista pois oton jälkeenkin.

Suosittelen munien kanssa rapsakkapintaista vaaleaa leipää, jolla voit dippailla keltuaista ja kaapia lopun herkun vuoan pohjalta. Bon Appetit!

Uusin sisustustulokas on liitutaulu, jonka rakentelin jääkaapin oveen liitutaulutarrasta. Olen pitkään haaveillut jonkinlaisesta liitutaulusta, mutta en ole sellaista hankkinut tai tehnyt ennen kuin nyt hetken mielijohteesta. En edes tiedä mikä tämän innostuksen nyt laukaisi, mutta jostain syystä aloin etsiskellä liitutaulutarraa netistä. Löysinkin sitä muutamista nettikaupoista, mutta päätin, että käyn katsomassa ihan Prismasta (tai vaihtoehtoisesti Clas Ohlsonilta tms) löytyisikö sieltä, niin ei tarvitsisi odotella postituksia. Kas kummaa kuinka kävikään, Prismasta löytyi kuin löytyikin rulla liitutaulutarraa! Liimailin siitä palasen jääkaapin oveen ja nyt siihen voi kirjoitella kaikenlaista mieleen tulevaa. Muutaman jääkaappimagneetin tarvitsen vielä kokonaisuuteen, sitten olen tyytyväinen.

Näillä keleillä kaipaa piristystä missä muodossa tahansa. Aamu on kiva aloittaa värikkäällä ja raikkaalla aamiaisella. Piristää heti kummasti harmaata päivää! Perjantain ihana lumisadekin alkaa olla pelkkää muistoa vain.

Tämän herkullisen aamiaisen myötä haluan toivottaa mukavaa päivää ja leppoisaa sunnuntaita!

Fanitan kierrätystä ja vanhan uudistamista, mutta en koe olevani erityisen hyvä näkemään vanhoissa vaatteissa piilevää potentiaalia. Toisinaan kuitenkin onnistun luomaan jotain kaunista ja käyttökelpoista. Tässä muutama Tutkijan vanhoista vaatteista siskoni tytöille muokkaamani vaate.

Ensimmäinen mekko on tehty miesten kauluspaidasta. Törmäsin ideaan Pinterestissä, ja täältä löytyy ohje mekon tekemiseen. Miesten paitoja löytää halvalla kirpputoreilta, jos kotona ei ole ketään, joka haluaisi luopua vanhasta paidastaan. Tämä vihreä yksilö oli käynyt Tutkijalle hartioista pieneksi.

Irrotin paidasta rintataskun ja ompelin sen mekon helmaan. Ompelulangan lisäksi projektiin tarvittiin ainoastaan kapeaa kuminauhaa pään- ja kädenteitä sekä vyötäröä varten ja pieni pätkä jämäkangasta vyötärön kuminauhakujaa varten. Paidassa oli takana kiva kuvio, joten tästä tuli vähän kapinallisempi versio.

Toinen mekko syntyi Tutkijan puuvillahousuista, jotka olivat ratkenneet haaroista. Housuissa oli sivulla vetoketjutasku, jonka halusin säilyttää, joten lahkeen sivusauma päätyi keskelle eteen.

Takakappaleet leikkasin lahkeiden yläosasta.

Säilytin siis housujen litsihalkion ja mekko suljetaan alkuperäisillä napeilla. Ompelulangan lisäksi projektiin tarvittiin ainoastaan vinonauhaa pään- ja kädenteille.

Kuvat: Sunroom

Olkapää on nyt useammallakin suulla diagnosoitu jäätyneeksi olkapääksi. Hyvää tässä riesassa on se, että se menee itsekseen pois. Huonoa puolestaan aika, jonka prosessi vaatii. Parikin vuotta saattaa vaivan kanssa kaiken kaikkiaan vierähtää. Omassa mittarissani on nyt ehkä neljä kuukautta...

Tuskallisinta aikaa on yö. Nukkuminen on ajoittain täysin mahdotonta kivun takia. Kunnollista asentoa ei ole olemassakaan. Olenkin kuullut kohtalotoverien viettäneen öitään kylmäpakkaus olalla ja yrittäneen nukkumista sohvalla istuen. Onneksi sain alkuviikosta vähän tehokkaampaa apua (panacod) kivun tainnuttamiseksi. Tai oikeastaan kipu ei tainnu, potilas taintuu ja se onkin pääasia. Muutaman viikon valvomisen jälkeen oli hämmästyttävää herätä aamulla ja huomata nukkuneensa, heräilyjä maksimissaan neljä koko yön aikana. Niistä lääkkeistä en ihan heti luovu!

Kaverini S on tämän saman jäätymisen läpikäynyt ja antanut arvokasta vertaistukea. Hän suositteli myös vartalotyynyä. No. Tänään soi puhelin ja S kertoi löytäneensä kirpparilta kyseisen kapistuksen ja hintaa on viisi euroa. Niinpä hän sen sieltä osti ja toi minulle kotiin. Aikani mietittyäni keksin miten sille teen tyynynpäällisen. Vanha, kapeaan sänkyyn tarkoitettu lakana oli sopiva vähän saksittuna ja ommeltuna.

Nyt odotan jännityksellä, tulemmeko yöllä toimeen ollenkaan vai syttyykö ikuinen suhde...

Kiitos vielä, S!

Meillä on aika paljon pelejä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Usein toivoo, että olisi jotakin nopeaa, kevyttä, sopivan strategista ja haastavaa, jossa pitäisi olla tilaa käyttää luovuutta – jotain Cluedon, shakin, Menolipun ja Aliaksen risteytystä, ehkä.

Ehdotin tänään lämpimien voileipien särpimeksi jotain yhteistä ajanvietettä, vaikka Arvaa kukaa kahdella kortilla. Se on mukavan haastavaa, mutta vähän mekaanista. Ideana on siis, että kysymykset täytyy esittää "Onko jommallakummalla heistä X" -muodossa. Myöntävät vastaukset pitää painaa mieleen ja naamoja voi kaataa tietysti vain kieltävän vastauksen saadessaan.

Mies ei lämmennyt Arvaa kukalle, olihan sitä pelattu jo kaksi erää päivällä. "Miten ois perinteinen laivanupotus?" hän ehdotti. Okei, sopii, ihansama.

Mutta ei me pelattu laivanupotusta. Mies oli löytänyt netistä (eli Imgurista) jotain jännittävämpää ja täysinuutta: ristinollapelin! Sen parhaita puolia on edullisuus: tarvitaan vain kynä ja paperia (tai vaikka lumihanki tai hiekkalaatikko).

Piirsimme paperille yhdeksän 3x3-ruudukkoa 3x3-ruudukkoon, tähän tapaan:

Mies aloitti piirtämällä X:n yhteen ruudukoista. Minä jatkoin, mutta en saanut valita, mitä pikkuruudukkoa pelaan, vaan ruudukko määräytyi edellisen vuoron mukaan. Mies oli piirtänyt X:n alhaalle keskelle, joten minun piti pelata vuoroni ison ruudukon alhaalla ja keskellä olevaan pikkuruudukkoon.

Demonstraatiokuva. Pelaaja X pelaa vuoronsa alaoikealla
ja piirtää rastin pikkuruudukkoon yläoikealle. O-pelaaja pelaa
siis vuoronsa yläoikeaan pikkuruudukkoon keskelle ylös. X:n pitää
pelata seuraavaksi keskellä ja ylhäällä olevaan pikkuruudukkoon.
 

Yhden pienen ruudukon voittaja merkitsi ruudukon omakseen (iso X tai O), ja isolla ruudukolla kolmen suoran saanut voitti koko pelin – tällä kertaa se oli mieheni. Pelasimme kuitenkin pelin loppuun, jotta minäkin sain kolmen suorani.

"Kaikki voittivat!" niin kuin Kaapo poimii omenoita -jaksossa.

Extreme-ristinolla on hullun vaikeaa aluksi ja hyvin haastavaa lopuksikin, mutta myös hauskaa! Tärkeintä on tietysti pelata samalla tasolla olevan pelaajan kanssa. Taktiikkaansa hioneen kanssa pelaaminen olisi lähinnä masentavaa.

Millaisia pelejä te pelaatte lämpimien voileipien keralla?

(Ja vielä kerran, lähteenä Imgur: http://imgur.com/gallery/DhGEz. Ilmeisesti peliä voi pelata myös netissä ja se on saatavilla iOS:lle ja Androidille.)

Oli tässä yhtenä päivänä jotenkin niin vetämätön ja nuutunut olo , että oksat pois.

Hetki jolloin olisin herkästi voinut sortua yhteen jos toiseenkin ei niin terveelliseen, ja hyvään vaihtoehtoon , mutta onneksi järjen ääni voitti , ja päätin koittaa josko saisin tehtyä smoothien , joka toisi virtaa takaisin.

Tästä tulikin ihanan raikas , samettinen smoothie  ja taisipa lunastaa odotuksetkin , kun parin tunnin päästä olinkin  jo energiaa täynnä lenkkipolulla!

Minkälaisia vihersmoothieita te teette?

-A-