Ehkä parasta mitä tiedän on vastaleivottu leipä ja siihen voita päälle. Varsinkin jos siinä leivässä on rapsakka kuori, pehmeä sisus ja kunnolla makua. Olen nyt muutamia kertoja leiponut pataleipää, joka on ihan hullun helppo tapa tehdä itse ihanaa leipää.
Päätin ottaa askeleen eteen päin leipäkokeiluissani ja valmistin sunnuntaina leipäjuuren. Pääsyy haluuni kokeilla juurella leipomista on sen antama maku, mutta sen lisäksi leipäjuuri toimii taikinassa luonnollisena kohottajana ja pidentää leivän säilymisaikaa. Tutkittuani asiaa netistä, tajusin että tämä ei olekaan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Leipäjuurta pitää nimittäin ruokkia ja hoivata, jotta se säilyy toimivana. Menestykseni viherkasvien hoivaajana ei lupaa hyvää, mutta siitä huolimatta päätin yrittää. Ainakin siellä näyttäisi jonkunlainen prosessi olevan käynnissä, saa nähdä miten käy! Viikonloppuna olisi tarkoitus leipoa ensimmäiset leivät omalla juurella.
Tapoja juuren valmistukseen vaikuttaa olevan monia, valitsin niistä mielestäni jotakuinkin yksinkertaisimman. Sekoitin sunnuntaina 2 1/2 dl vehnäjauhoja ja 2 dl vettä sekä 0,5 rkl hunajaa. Kahden päivän päästä tiistaina lisäsin 1 dl jauhoja ja 1 dl vettä. Tänään siirrän juuren jääkaappiin. Välillä sekoittelen juurta ja seurailen sen kehitystä.
Jos jollain on hyviä vinkkejä leipäjuuren hengissä pitämiseen, niitä otetaan ilolla vastaan!