Eilen julkaisin postauksen, jossa hehkutin ensimmäistä kertaa kokonaisena paistamaani kanaa ja lupasin palata tänään ko. kanan pariin sen jatkotyöstämisen merkeissä. En itse todellakaan jaksa syödä montaa päivää samaa ruokaa, mutta ruokaa muokkaamalla ja siihen jotain lisäämällä saa mielenkiinnon samaa ruokaa kohtaan kestämään kauemmin.
Kana sai seuraavana päivänä uuden olemuksen patongin välissä. Levitteenä käytin edellispäivän kermakastiketta sekä kanan seurassa olleista uunikasviksista tehtyä tahnaa. Tahnaan käytin uunissa paahdettua kukkakaalia, porkkanaa ja notkistin sitä smetanalla, jota jääkaapista löytyi. Ei ehkä kulinaristinen huippu, mutta toimi patongin välissä.
Seuraavana väliin löysi tiensä juustolautaselta ylijäänyt juusto siivuiksi leikattuna. Juuston päälle salaattia ja paprikaa. Lopuksi uunikanasta riivittyjä lihanpaloja ja muutama kuorittu pistaasipähkinä.
Kuten otsikosta joku saattaakin jo päätellä, olen rakastunut Satu Koiviston Gastronaatti-kirjan ideologiaan; edellispäivän aterianlopuista saa hyvän pohjan seuraavan päivän ruokaan. Rippeiden 'hyväksikäyttäminen' (sanalla ehkä vähän negaatiivinen kaiku, mutta you got the point ;) ) nopeuttaa ruuanlaittoa, vähentää hävikkiä ja toivottavasti ainakin pidemmässä juoksussa tuo säästöjä ruokaostoksiin.
Luvassa vielä kaksi muuta uusiokäyttöehdotusta uunikanalle, toinen huomenna ja viimeinen perjantaina. Rippeet <3
