Kymmenen päivää vierähti taas. 31. raskausviikko osoittautui kyllä todellakin raskaaksi, ei voi muuta sanoa. Ehkä tämä jossain vaiheessa helpottaa (H A H), mutta ainakin järkyttävä jysäri alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Eihän se tällä kertaa kestänytkään kuin vähän reilun viikon... no joop.
Vaikka neulomistahtikin oli viime viikolla poikkeuksellisen hidas, niin sain minä vähän jotain aikaiseksikin.
Kaveri kysäisi, voisinko neuloa heidän kolmivuotiaalleen parit perusvillikset talveksi. Jo vain, mullahan on vain aikaa! No, vaikka periaatteessa nämä olisivatkin ihan supernopeita juttuja, niin nyt kahteen pariin vierähti kokonainen viikko. Valmistuivat kuitenkin sitten. Enkä minä nyt ihan joka päivä neulonutkaan ollenkaan. Violettien sukkien varressa ja terien ulkosyrjällä on muurahaisenpolkua, raitaiset sukat on sitten neulottu tavallaan ruuduiksi (2krs 2o2n, 2krs kaikki oikein). Molemmissa langat 7 veljestä. Ja kyllä, keittiön lattia alkaa olla aika likainen, ehkä huomenna selkä kestäisi sen pesemisen...
Tänään sitten kaipasin jotain simppeliä neulottavaa lentisottelun ajaksi, ja tekaisin sitten Ellikselle uuden kaulurin/tuubihuivin. Ellis sai tuttuun tapaan itse valita langan ja mallin, ja valitsi Novitan valkoista Naavaa ja ilmoitti haluavansa "paljon lettejä". Sellainen siitä sitten tuli. Eba oli tyytyväinen.
Jos keittiön lattia kaipaa pesua, niin Elppiksen hiukset puolestaan kaipaisivat saksia. En vaan käsitä miten tuollaisesta ohuesta huitulasta voi edes muodostua tuollainen pehko.
Että joo. Nyt tosiaan on kaikkien ihanien loppuraskauden vaivojen lisäksi vielä rikkinäinen selkä, koska rakas ihana pellavapääni onnistui hyppäämään eilen aamulla sängyssä polvet edellä alaselkäni päälle. Rusahdus kuului varmaan naapuriin saakka. Että neulomiset ei ainakaan loppuneet, koska en voi tällä hetkellä toimia senkään vertaa mitä tähän asti. Oujeah.