Ihan mahdoton kuukausihaaste. Ei meillä ikinä tuhlata aikaa minkään älylaitteiden äärellä. Koskaan en ota iPadia sänkyyn. Aina luen vain vakavaa ja sivistävää kirjallisuutta.
Krhm.
Kiireisen naisen paras ystävä on kuumaliimapistooli. Viiltelin kannet irti kirjasta askarteluveitsellä (ja tunsin syvää häpeää sitä tehdessäni. Eihän kirjoja saa niin kohdella). Leikkasin hieman kirjaa suuremman puuvillakangaspalan, jonka leikkasin noin keskeltä kahtia. Liimasin kannen sisäpuolelle kuminauhat, jonka jälkeen taitoin kankaiden reunat sisään ja liimasin ne paikalleen.
Kiireessä en juurikaan suunnitellut tai mittaillut, eikä lopputulos ole mikään maailman kaunein. Siksi tämä on proto. Kehittelyvaiheessa. Kirjakin olisi saanut olla hieman suurempi, mutta hyvin tämän voi ottaa sänkyyn kaveriksi ja katsella Areenasta Downton Abbeyn viimeistä kautta.
Ei kun lukea Irvingiä. Tietenkin.