Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Dylon
Kikattelin viime viikolla RetroPrinsessa-blogin värjäyssessioille, jotka eivät ihan menneet peruskaavan mukaan. Mutta hei - mikä tärkeintä, lopputulos oli hieno! Ja sitten, kun pari päivää myöhemmin Raissiesitteli värjäämänsä kevättakin (tällä kertaa eka yrityksellä maaliin!), tiesin sen ajan taas koittaneen.
Pakko päästä värjäämään.
Eikä pelkästään värjäämään, vaan myös kokeilemaan jotain minulle uutta! Dylonin pesukonevärejähän mä olen nyt käyttänyt paljon, mutta käsivärejä en vielä koskaan. Hih eli siinä missä jotkut inspiroituvat toisten onnistumisista, minä taidan saada omat henkilökohtaiset kiksini epäonnistumisen riskistä! Eli Raissi, mä inspiroiduin sun epäonnistumisesta - että onneksi olkoon vaan meille molemmille!
Puutalon värjäysagendalla siis kuluneen viikon aikana: Käsinvärjäystä! Liukuvärjäystä! Hippisolmuvärjäystä!
Ja tuloksena hienoutta ja myös... ...no, muutamia melkein-onnistumisia.
Ensin liukuvärjäämään! Oman Ämmini (isoäidin) neulomat villasukat ovat lämpimät ja rakkaat. Mutta minun käyttööni kyllä liian tylsän väriset, siksi olen käyttänyt näitä pelkästään kotisukkina. Pitäisin näitä mielelläni vaikkapa hameen kanssa - mutta ääääh ei harmaina. Miltäs nämä näyttäisivät Dylonin lilalla käsivärillä liukuvärjättyinä...?
No tältä:
Tykkään ihan hulluna: villasukat saivat uuden elämän!
Liukuvärjäyksen tein siis noilla käsiväreillä niin, että kärjet olivat väriämpärissä pisimmän ajan, ja noin kymmenen minuutin välein kävin siirtämässä sukkia aina lisää värilitkuun päin. Sukat pysyivät näppärästi paikoillaan pyykkipoikien avulla.
Villaan tulos oli "tasaisen liukuva" ja onnistunut. Toisin kävikin sitten puuvillaisen masutuubin kanssa: siihen jäi silminnähtävät raidat. Sitä olisi selvästikin pitänyt siirtää useammin - noooh, ensi kerralla tiedän. Siitähän näissä kokeiluissa on kyse.
Muuten tuo villa on värjättävänä matskuna aika haasteellinen. Se nimittäin ei ime väriä niin hyvin kuin puuvilla (siksi varmaan tuo liukuvärjäys just toimikin villasukkiin niin hyvin) ja lopputulos on siksi haaleampi. Tiedoksi siis tämä kaikille, jotka haluavat vaikkapa saada värjäämällä tummanpunaisen villahuivin - aika suurella todennäköisyydellä saatte vaaleanpunaisen. Tai kröhöm ainakin eräs nimeltämainitsematon väritestaajabloggaaja sai :) Osansa saattoi olla myös sillä, että se lanka ei välttämättä ollut täyttä villaa - keinokuituihinhan nämä värit eivät tartu.
Mutta sitten taas joissain tapauksissa villa näyttäisi näiden kokeilujen perusteella toimivan käsinvärjäyksessä hurjan hyvin! Heitin nimittäin villasukkien jälkeen loppusankoon vielä fiilispohjalta lillumaan harmaan Tutan villahaalarin: 80 % villaa ja 20 % polyesteria. Harmaana sitä ei tullut tirpalla juuri käytettyä - mutta veikkaanpa, että nyt violettina tämä tulee kyllä Seelalle kovaan käyttöön!
Eli liukuvärjäys - check! Lisää lisää, niin kuin tirppa sanoisi. Entäs ne vanhat kunnon hippisolmuvärjäykset...?
Katselin "sillä silmällä" ensin Joelin harmaita puuvillalakanoita, mutta päätin sitten kuitenkin ensin kokeilla hommaa testimielessä yksittäiseen harsoon. Tämän tein muuten ihan niillä Dylonin perus-pesukoneväreillä:
(on se vaan niii-iiiin paljon helpompaa)
Rinkuloita tuli - ja seuraavaksi sitten ne lakanat!
(En ole kertonut vielä Joelille tätä. Mutta Joel: me siis solmuvärjätään ne sun lakanat, tuo lisää suolaa kaupasta!)
*******
Mutta joo, näin kun tosiaan vertaa käsinvärjäystä ja pesukonevärejä, niin onhan se ero näissä hommissa ihan valtava. Käsinvärjäyksessä on tietysti sellainen omanlaisensa "hei katsokaa, kun mä askartelen"-fiilis, mutta... Kun ne konevärit kuitenkin vaan heitetään koneeseen ja sur-rur-rur. Ja sitten avataan kone ja katsotaan, että mitä tuli. Se on kyllä enemmän mun juttu kuin sankoissa hämmentely ja huljuttelu. Ehdottomasti.
Käsinvärjäys on sitten vähän enemmän sellaista askartelua ja sopii niille materiaaleille, joita koneeseen neljänkympin ohjelmaan ei voi heittää.
*******
Hurjempiakin kokeiluja voi toki tehdä - omalla riskillä. Itse esimerkiksi olin tuijotellut kirjaston lampaantaljaa värjäyssormet syyhyten jo niin pitkään, että oli sitten vaan pakko kokeilla. Vaikka järki sanoi, että "hei ootko tosissas".
Operaatio oli melkoinen; arvatkaa vaan, millaista on huuhdella käsin väriaineita tuosta karvasta pois. Lopulta leikin suihkukaapissa sellaista viininrypäleenpolkijaa - tilanteessa oli aika rutkasti vilpitöntä komiikkaa. Repeilimme Joelin kanssa molemmat kaksin kerroin, kun laitoimme "punkkarilampaan" kuivumaan; ajattelimme että tätä katastrofia ei kyllä jälkipolville ikuisteta.
Mutta kun tirppa sen näki: "Väriä, väriä, se on värinen! Äiti väritti!"
Joo-o, äiti väritti.
Kyllä. Se on nyt "värinen".